Author: Mika Roth
-

Graeme Thomson: Kate Bush ja musiikin lumo
Lähes koko uransa pop/rock maailman vastavirtaan uinut Kate Bush ei ole helppo aihe kirjalle, ei vaikka tekijänä on monissa tulissa karaistunut musiikkijournalisti Graeme Thomson. Mustasukkaisesti yksityisyyttään puolustava Bush ei ole antanut kirjaa varten erityistä haastattelua, joten Thomson on päätynyt kasaamaan teoksensa lukemattomista vanhoista haastatteluista, artikkeleista, sekä Bushin lähipiirin, työtovereiden ja tuttujen lausunnoista. Urakka on ollut […] -

F.L.Y: In the Babyloncity – Tokiolaista city punk rockia
Japanilainen, ja tässä tapauksessa myös japaninkielinen, rock on allekirjoittaneelle melko tuntematon kenttä. Nähtävästi Tokiosta keikoilleen suuntaava F.L.Y edustaa saatteen mukaan ”tokiolaista city punk rockia”, jota kolmimiehinen bändion mätkinyt kiekolle seitsemän raidan verran. Kun yhtyeestä ja sen taustoista ei löydy mitään tietoa on musiikin vain annettava puhua kaikkien puolesta… Kaiken pohjana on punkahtava rock, jossa maksimaalinen […] -

Sera Cahoone: Deer Creek Canyon – Amerikkalaisia tarinoita koti-ikävästä ja luonnosta
(Sub Pop Records, 2012) Coloradossa syntynyt ja sieltä reilu parikymppisenä länsirannikolle muuttanut Sera Cahoone on ehtinyt olla monessa mukana. Rumpalina aloittanut ja siitä hiljalleen laulaja-lauluntekijäksi muuttunut Cahoone onkin tehnyt yhteistyötä mm. Band of Horsesin, Carissa’s Wierdin ja Patrick Parkin kanssa. Vuonna 2005 Cahonee julkaisi esikoisalbuminsa omakustanteena ja levy sai rapakon takana indie-radioasemat innostumaan neidon lo-fi […] -

Modernistit: Sanotaan tää on nykyaikaa – Brittiläistä kitararockia ja kaurismäkeläistä kaupunkiromantiikkaa
Helsinkiläinen Modernistit käynnistyi Chris Karvisen sooloprojektina, joka vain kasvoi kunnes se oli ihka oikea yhtye. Nyt monissa liemissä keitetyt ketut ovat julkaisseet debyyttialbuminsa ja brittiläinen kitararock on onnistuttu liittämään suomenkielisiin teksteihin yllättävän hyvin. Avausraita Modernistit piirtää nopeasti esiin bändin vahvuudet – ja heikkoudet. Särökitaran voimin rakennetut äänivallit ovat suuria ja kiiltäviä, jopa niin suuria, että […] -

Terveet Kädet: Musta hetki – HC-punkin kotimainen pioneeri iskee takaisin
(Longplay Music, 2012) Suomalaisen hc-punkin legenda Terveet Kädet on palannut. Tai paluuhan tapahtui jo kolme vuotta sitten, kun yhtye julkaisi Ihmisen Poika, Pedon Poika –EP:n, mutta nyt on kasaan saatu ensimmäinen pitkäsoitto yli vuosikymmeneen. Musta hetki onkin ensimmäinen pitkäsoitto nykyiselle yhtyeelle, jossa vokalisti Läjä Äijälän lisäksi vaikuttavat Ilari (kitara), Jani (Basso) ja Aki (rummut). Vuosituhannen […] -

I Was a Teenage Satan Worshipper: There – Salonkikelpoista indie-poppia
(GAEA, 2012) Kuten tunnettua, kehitys kehittyy ja kaiken pitäisi ainakin periaatteessa mennä jatkuvasti eteenpäin, mutta joskus sitä toivoisi asioiden – tai bändien – pysyvän edes hetken samanlaisina. Äänekkäästi rämissyt electroclash kuitenkin tuli ja meni ja tällä kertaa Pasi Viitanen, joka on yhtyeen primus motor, sijoitti itsensä tilanteeseen jossa hän oli tekevinään esikoista nykyhetken ehdoilla. IWATSW:n […] -

The Helio Sequence: Negotations – Uudenlaista analogista lämpöä
(Sub Pop Records, 2012) Yhdysvaltalainen The Helio Sequence koki kolme vuotta sitten melkoisen takaiskun, kun yhtyeen studio/treenitila tuhoutui laitteistoineen täysin tulvassa. Tämä pisti Brandon Summersin ja Benjamin Weikelin muodostaman duon takaisin lähtöpisteeseen ja samalla kaksikon viidennen albumin syntyhistoria sai käänteen joka oli osoittautuva melkoiseksi siunaukseksi. Kasatessaan uutta studiota herrat päättivät jättää modernit digitaaliset vempaimet kauppojen […] -

Various: Melkein neljäkymmentä vuotta – Kumarrus Mummi Kutoo -yhtyeelle
(Ei-No Records, 2012) Mummi Kutoo oli 1970-luvulla toiminut kotimainen folkrock-bändi, jonka ainakin toistaiseksi ainoaksi jäänyt pitkäsoitto julkaistiin vuonna 1975. Yhtyeeltä oli tarkoitus ilmestyä toinenkin pitkäsoitto vuonna 1977, mutta aikeet jäivät pelkiksi aikeiksi levy-yhtiön kaaduttua alta. Tarina olisikin voinut päättyä näin, mutta vuonna 2004 Jussi Lehtisalon Ektro Records julkaisi tuon ainokaisen albumin bonusraidoilla varustettuna ja idea […] -

Hullut Hattuset: Siilijalanjälki – Lastenmusiikkiylpeyden komea paluulevy
Hullut Hattuset syntyi kymmenen vuotta sitten, kun joensuulaisten heppujen päähän pälkähti idea uudesta ja hiukan erilaisesta lastenbändistä. Yhtye otettiin avosylin vastaan ja ahkera keikkailu levitti kulovalkean tavoin sanaa uudesta nimestä. Vuonna 2006 orkka julkaisi ensimmäisen pitkäsoittonsa ja puolitoista vuotta myöhemmin oli jo toisen albumin vuoro. Kolmas albumi, josta kehkeytyi lopulta Siilijalanjälki, alkoi muodostua jo vuonna […] -

Volter: No Return – aurinkoista poppia The Monkeesin jalanjäljissä
(Yläkulo Tuotanto / The Velvet Beat, 2012) Volter perustettiin jo kymmenen vuotta sitten Tampereella, mutta vasta nyt tämä Jani Tuovisen ja Antti Aittapellon muodostama pop-yhtye on saanut julkaistua ensimmäisen levynsä. Sanon ”vasta nyt”, sillä bändin itsensä mukaan nimetty EP näki päivänvalon jo viime vuosikymmen puolivälissä. No Return kiekon kannessa komeilee yksi viime vuosisadan suurimmista brittiläisistä […] -

Fródi & The Pink Slips: The Mouse – Viiden tähden rock-eepos
(TUTL, 2012) Färsaarilta kotoisin oleva Fródi tuli allekirjoittaneelle tutuksi, kun omintakeista rokkiaan esittävä mies julkaisi debyyttisoolonsa kolme vuotta sitten. Vuonna 2010 herra aloitti yhteistyön niin ikään Färsaarilta kotoisin olevan The Pink Slips -yhtyeen kanssa ja Fródi & The Pink Slips pyöräytti ensimmäisen pikkukiekkonsa ulos vielä samana vuonna. The Mouse on voimansa yhdistäneiden färsaarelaisten ensimmäinen pitkäsoitto […] -

TV Off: The Writing on the Wall – Elektropop-duon toinen tuleminen
(Eels In My Pants Records, 2012) Helsinkiläisen TV Offin piti olla ”se seuraava iso juttu” elektronisen popin saralla, mutta pari vuotta sitten kovasti rummutettu debyytti osoitti, että iloisen tanssipopin saralla pelkkä nimi ja ”oikeiden juttujen” toistaminen eivät riitä. Jopa klubeille suunnatusta musiikista pitää löytyä edes hiukan sielua, sillä kirkkaat paperikuoret on nopeasti käytetty loppuun. Kaksi […] -

The Darkness: Hot Cakes – aito glam rock -bilelevy
The Darkness, tuo puuttuva lenkki kiimaisen Kissin ja bilettävän Queenin välistä, on julkaissut uuden albumin. Samalla paluun tehnyt ryhmä katkaisee seitsemän vuoden mittaiseksi venähtäneen levytystaukonsa, mutta onko yhtyeen räväkälle glam rockille yhä tilausta 10-luvulla? Vaatii paljon pokkaa avata levy biisillä, jossa todetaan kuinka jokainen mies, nainen ja lapsi ”wants to… suck my cock”, ja tämä […] -

Murmansk: Rüütli – säröllä ja sydämellä
Murmanskin neljän ja puolen vuoden takainen debyyttialbumi Chinese Locks oli ilmestyessään melkoinen pommi. Helsinkiläisyhtyeen säröinen äänivallitus yhdisti shoegazen ahdistuksen ja tummimman Depeche Mode -popin sävyt indierockin raivoon tavalla, jossa oli jotain uutta ja raikasta. Joillain raidoilla jopa post-punk iski kasvoille ja kiekko keräsikin ansaittua kiitosta sekä täysiä tähtiä vasemmalta ja oikealta. Rima nostettiin tuolloin hyvin […] -

Kevin: Ebb and Flow – yhä syvemmälle psykedeelisen rockin maailmaan
Helsinkiläinen Kevin oli alkujaan enemmänkin garagerockin voimin eteenpäin tallustava yhtye, jolta ilmestyi kaksi albumia 00-luvun puolivälin tienoilla. Kiekoista jälkimmäisellä Kevinin parta alkoi jo kasvaa, kun musiikkiin hiipi aimo annos lisää psykedeelisyyttä ja aurinkoiset pop-siivut alkoivat saada tummempia sivujuonteita. Tarina ei kerro miksi kolmatta albumia saatiin odottaa lopulta kokonaiset kuusi vuotta, mutta uusimmalla pitkäsoitollaan Kevin jatkaa […] -

The Gathering: Disclosure – paluu rohkean äänitutkimusmatkailun pariin
Alankomaalainen The Gathering jatkaa laadukasta työtään ja tasaista ”albumi ulos joka kolmas vuosi” –tahtiaan. Yhtyeen kymmenes pitkäsoitto on toinen vokalisti Silje Wergelandin ja kolmas basisti Marjolein Koojimanin kanssa ja uudet jäsenet ovatkin sopeutuneet ryhmään jo täydellisesti. The Gathering on halki uransa kulkenut sinne tänne genrekentillä ja uran alkupuolen tumma metalli on sittemmin vaihtunut progehtavaksi rockiksi, […] -

Big Wave Riders: Life Less Ordinary
Nick Triani on tehnyt sen taas. Soliti-yhtiötään johtavan miehen loistavaa vainua ei voi kuin kunnioittaa, sillä Big Wave Riders on jälleen yksi mainion debyyttilevyn yhtiön suojissa julkaissut yhtye. Helsinkiläisryhmältä ilmestyi viime vuonna jo lupauksia antanut EP, mutta vasta tämä ensimmäinen pitkäsoitto punnitsee todella ryhmän veren. Kymmenen raidan mittainen kokonaisuus on soundeiltaan raikas ja erikoinen, sillä […] -

The Smashing Pumpkins: Oceania – tervetuloa takaisin Billy Corgan
Kukapa tätä olisi uskonut? Vuonna 2012 Billy Corgan ja The Smashing Pumpkins kuitenkin julkaisivat parhaan levynsä sitten vuoden 1995. Chicagolaisten kultakausihan osui kiistatta 90-luvun ensimmäiselle puoliskolle, tosin vuonna 1998 julkaistu Adorekaan ei sekään ollut mikään huono albumi, kovin erilainen vain. Vuonna 2000 kauppojen hyllyille tärähtänyt kaksiosainen Machina oli sen sijaan outo ilmestys, ja yhtyeen kaatuessa […] -

37 vuotta sitten – Syd Barrettia kaipaava Pink Floyd ja Wish You Were Here
En ihan tarkkaan edes muista, miten ja miksi Pink Floydin Wish You Were Here päätyi aikoinaan hyllyyni. Veikkaisin, että ostaessani The Dark Side of the Moonin, The Wallin ja A Momentary Lapse of Reasonin yhdessä rytäkässä myös tämä bändin yhdeksäs pitkäsoitto tuli hankittua siinä samalla. Asia on tavallaan huvittava, sillä vuosien saatossa nimenomaan Wish You […] -

20 vuotta sitten, kun kuolimme kaikki tyytyväisinä – Roger Waters: Amused to Death
Suurten yhtyeiden jakautuessa kahteen tai useampaan eri leiriin syntyy usein kovaa kilpailua, kun kisataan fanien lojaaliudesta sekä taiteellisesta perinnöstä. Tähän kamppailuun kuuluu olennaisena osana myös kisa siitä, mikä puolue pystyy julkaisemaan kovimman albumin eron jälkeen. Roger Waters poistui Pink Floydin vahvuuksista vuonna 1985 lakimiesten urakoidessa ja osapuolten sivallellessa toisiaan taajaan sanan säilällä ja kisan ollessa […] -

Silene: All Our Yesterdays – Monipuolinen kattaus tamperelaista goottirockia
Vuonna 2004 perustettu Silene julkaisi viime vuosikymmenellä pari pikkukiekkoa, jotka herättivät mielenkiintoa niin kotimaisissa kuin keskieurooppalaisissakin goottirock-piireissä. Nyt on koittanut ensimmäisen pitkäsoiton aika ja debyytille on ladattu kaksitoista raitaa, sekä bonuksena vielä tanssilattioille tähdätty remiksaus avausbiisistä Silence. Silene aloitti uransa Siouxsie and the Banshees –coverbändinä, mutta bändien kesken on turha harjoittaa mitään sen kummempia vertailuja, […] -

Bona Head: The Path – Minimalistista elektronista musiikkia opasteilla
Aika tarkkaan vuosi sitten käsiini päätyi italialaisen Roberto Bonazollin, eli Bona Headin, edellinen pitkäsoitto Colours Doors Planet. Kyseessä oli Bonazollin ensimmäinen sooloalbumi eikä miellyttäviä fiiliksiä ja elektronisia äänimaisemia huokunut kiekko juuri vakuuttanut. Bonazolli osoitti kyllä hallitsevansa ensiluokkaisten soundien ja sitä kautta tunnelmien luomisen, mutta itse sävellyksistä ei tahtonut löytyä tarttumapintaa. Toisella kierroksella panokset ovat koventuneet […] -

Poets of the Fall: Temple of Thought – Hiotun rock-tuotteen takuuvarmaa jälkeä
Pian kymmenvuotiskekkereitään viettävä Poets of the Fall on ehtinyt jo viidennen pitkäsoiton virstanpylväälle, joten pitkälle on tultu sitten Max Payne 2 -peliin päätyneen Late Goodbye –kappaleen yllätysmenestyksen. Kaksi ensimmäistä albumia ovat ylittäneet platinalevyn rajan myynnissä ja kaksi seuraavaakin ovat tuoneet bändille vielä kultaa, eikä jo keväällä julkaistu Temple of Thought ole tekemässä poikkeusta sääntöön. En […]
