Silene: All Our Yesterdays – Monipuolinen kattaus tamperelaista goottirockia

Vuonna 2004 perustettu Silene julkaisi viime vuosikymmenellä pari pikkukiekkoa, jotka herättivät mielenkiintoa niin kotimaisissa kuin keskieurooppalaisissakin goottirock-piireissä. Nyt on koittanut ensimmäisen pitkäsoiton aika ja debyytille on ladattu kaksitoista raitaa, sekä bonuksena vielä tanssilattioille tähdätty remiksaus avausbiisistä Silence.

Silene aloitti uransa Siouxsie and the Banshees –coverbändinä, mutta bändien kesken on turha harjoittaa mitään sen kummempia vertailuja, sillä Silenen soundi eroaa merkittävästi edesmenneen brittiryhmän postpunkista. Silenen goottirock flirttailee enemmän popin sekä romanttisemman goottimusiikin kanssa, ja löytyypä biisinipusta pari aitoa slovariakin.

Albumin ensimmäinen puolisko on ehyempi ja materiaalinsa puolesta myös rahdun tasokkaampi. Paikoin vallan napakasti kulkeva September jää vielä kaipaamaan ryhdikkäämpää sovitusta, mutta esimerkiksi kauniisti soiva ja aiheeltaan intiimi Invisible Girl saa kaikki palat jo loksahtelemaan paikoilleen. Kuusi vuotta vanha 107 Raven Road antoi aikoinaan nimensä bändin ensimmäiselle EP:lle ja akustisesti studiossa purkkiin pistetty versio kohoaa myös nyt yhdeksi kohokohdista. Tippaa silmänurkkaan puristaa myös seesteinen I Don’t Belong Here, jossa Katinkan laulua olisi kannattanut tuoda vielä reilusti rohkeammin eteen.

[youtube qWd_L3jhGeY]

Jälkimmäisen puoliskon helmiä ovat menevä Liberty (Evil Inside), jonka kulussa on jotain varhaisesta Fields of the Nephilimistä muistuttavaa. Ja tämä on siis suurimpia kohteliaisuuksia, mitä osaan millekään goottibändille antaa. Allure yrittää ratsastaa samalla hevosella, mutta tällä kertaa eväät loppuvat pahasti kesken vaikka alku huomattavasti enemmän lupaakin. Maininnan ansaitsee myös Vertigo, jonka reipasta otetta olisi kaivattu jo aiemmin.

[youtube eV4QtokvE2o]

Silenen debyytti on monenkirjava joukko kappaleita, joista löytyy akustista fiilisitelyä, menevämpää goottirokkailua sekä jopa popin ovia kolkuttelevia siivuja. Albumia onkin vaikea sanoa ehyeksi kokonaisuudeksi, etenkin kun sekaan on karannut vielä pari heikompaa numeroa, mutta kiekolla on myös kiistatta hetkensä. Nyt kun vanhat rallit on saatu pois niskasta, kannattaisikin uutta albumia lähteä rakentamaan jo lähiaikoina, rahkeita ja potentiaalia ryhmällä pitäisi moiseen ainakin tämän näytteen perusteella löytyä riittämiin.

3 / 5


Posted

in

, ,

by

Tags:

Tämäkin sivusto käyttää "keksejä" ja siitä pitää EU-lakien mukaan kertoa myös käyttäjille. Käyttämällä sivustoa hyväksyt sen. Emme me niitä tietoja oikeastaan mihinkään käytä, mutta Googlen mainoksia niiden avulla kohdennetaan paremmin.