Category: Arviot
-

Harmaja: Marras – omaan soundiinsa jumittuneen yhtyeen hiljaista melankoliaa
Harmaja käynnistyi JP Leppäluodon sivuprojektina, joka vuosien saatossa kasvoi Charonia merkittävämmäksi bändiksi. Nyt Charon on poissa, joten Leppäluoto voi vapaasti toteuttaa itseään ja antaa kaikki biisi-ideansa Harmajan käyttöön. Kolmannella albumillaan Harmaja on karistanut niskastaan suurimman osan Nick Cave & the Bad Seeds -yhteyksistä, eikä Marras kuulostakaan enää samalla tavalla lainalta kuin kaksi aiempaa kiekkoa. Caven vaikutus […] -

Sara: Se keinuttaa meitä ajassa (2012) – synametalli vaihtui seesteiseen pop-rockiin
Sara katkaisee neljän vuoden mittaiseksi venähtäneen levytystaukonsa ristiriitaisella ja uusia uria avaavalla albumilla. Kolmen ensimmäisen pitkäsoiton aikaiset synametallin haamut ovat vuosien saatossa kadonneet, kun amerikkalainen teollisuusmustuus on korvattu kotimaisella melankolialla. Neljä vuotta sitten ilmestynyt Veden äärelle oli jo selvä irtiotto juurista, mutta vasta nyt post-metal ja post rock ovat vaihtuneet lopullisesti puhdasveriseen pop-rockiin. Saran kappaleet […] -

Current 93 – sirpaleet loksahtivat vihdoin kohdilleen
Olisi mielenkiintoista talsia tovi David Tibetin mielenmaisemissa. Current 93:n keskushahmon kiinnostus uskonnolliseen mystiikkaan, mytologioihin, filosofiaan ja runollisen surrealistisiin, apokalyptisiin visioihin (sekä kissoihin) on tuottanut väkevää, tummiin huuruisiin syövereihinsä imaisevaa lyriikkaa jo 30 vuoden ajan. Yhtyeen meluisammasta industrial-avantgardesta synkkiin folk-sävyihin ja kabareemaiseen kohtalokkuuteen venyvä musiikki jääkin monesti Tibetin sanoitusten, omalaatuisen lauluilmaisun ja väkevän preesensin varjoon. Näin […] -

Dave Lindholm: B. Inventive (2012) – Dave se vain on ja pysyy
Ajat muuttuvat ja tyylit vaihtuvat, mutta Lindholmin Dave se vain on ja pysyy. Kuusikymppinen veteraani onkin pistänyt ulos ties kuinka monennen rock’n’rollin voimalla pyörivän pitkäsoittonsa, joka saa ne kivet taas vierimään. Tällä kertaa Dave on kolmasosa triosta, jonka kaksi muuta jäsentä edustavat nuoremman polven tamperelaista osaamista. B. Inventive ei lähde keksimään pyörää uudestaan, sillä nämä […] -

Flying Colors: Flying Colors (2012)
Superkokoonpanot ovat siitä kimurantteja tapauksia, että äärimmäisen harvoin nämä tähtien kokoonajot pystyvät lunastamaan ne suunnattomat – ja usein myös hyvin epärealistiset – odotukset, joita ryhmien edesottamuksia kohtaan on kasattu. Sama pätee Flying Colorsiin, jonka esikoislevy on vain simppeliä rokkia ilman sen kummempaa jumalallista ihmeellisyyttä. Tässä super-ryhmässä mukana ovat kosketinsoittaja/vokalisti Neal Morse (Spock’s Beard, Transatlantic), kitaristi […] -

Kailo: Kailo–EP (2012)
Turkulainen Kailo omaa lyhyen historian, mutta jo ensijulkaisullaan ryhmän palaset tuntuvat loksahtelevan hyvää vauhtia paikoilleen. Tyylilajiksi on valikoitunut tummasävyinen altsupop, joka ei kuitenkaan sorru turhaan pehmeyteen tai mahdottomaan synkkyyteen, vaan leijuu juuri sopivalla korkeudella. Avauksena kuultava Anti-Organic etenee jouhevasti ja ammentaa itseensä voimapopin tarttuvuutta bändin iskiessä hetkittäin jo rokkivaihdetta silmään. Kauniisti kaarteleva Ultimate Feeling laventaa […] -

The Asteroids Galaxy Tour: Out of Frequency (2012)
Tanskalainen The Asteroids Galaxy Tour on nimensä veroinen tapaus pop-musiikin iloisen räiskyvässä maailmassa. Vokalisti Mette Lindbergin ja viiden bändin jätkän muodostama ryhmä kun paiskoo yhteen sellaisen määrän erilaisia elementtejä, että hyvä kun perässä pysyy. Kaiken pohjana on hattarankevyt pop, joka saa menovettä moottoriinsa etenkin Lindbergin lähes ärsyttävän korkeasta ja mankuvasta lauluäänestä, josta joko pitää tai […] -

Vladimirs : The Late Hours (2011) – Mis ilman fitsiä, Carni ilman vorea
(Hellsheadbangers Records) Yhdysvaltain Cincinnatista tulee erittäin perinnetietoisen kuuloista, modernia kauhupunk-rockia veivaava Vladimirs. Vuodesta 1996 operoineen kauhunelikon seitsemänneltä The Late Hours -albumilta löytyy pintaraapaisun perusteella sopivan rosoisella tuotannolla ja soitannalla varustettua, kohtalaisen tarttuvilla melodioilla varustettua, modernin päivän kauhuskenaarioita tulkitsevaa punkrockia. Esikuvikseen Misfitsin ja oikeastaan myöskin Danzigin ja Samhainin nimeämisen olisi yhtye voinut huoletta jättää mainitsemattakin, sillä laulaja-kitaristi Marquis Thomasin vokalisoinnissa on erittäin paljon Misfitsin 90-luvun kokoonpanosta […] -

Goon : Kymmenen vuotta jotain omituista rytmimusiikkii (2011) – Ska-urhojen kasvua ja itsetutkiskelua
(Karhulan viihdeteollisuus Oy) Karhulan sinnikäs ska-ryhmä Goon on tässä vaiheessa uransa tietyssä murrosvaiheessa. Kolmen pitkäsoiton julkaisun jälkeen yhtye julkaisee samoissa kansissa ensimmäiset omakustanneäänitteensä vuosilta 2001-2006. Levyn kylkiäisenä on DVD, jolta löytyy yhtyeen uraa, tarkoitusta ja tuntoja läpileikkaava dokumentti, Liekki, keväällä 2011 Helsingin Semifinaalissa taltioitu livekeikka sekä yhtyeen kaikki musiikkivideot yhteen niputettuina. Kronologisessa järjestyksessä levylle prässätyt omakustanne-demot ja […] -

“Ukki, mitä oli Hoo Cee?” – Terveet Kädet, J.M.K.E., Riistetyt ja Appendix -albumiklassikot goes hardcore Nosturilla 3.3.2012
Reilu kolme vuosikymmentä on aikaa siitä, kun kotimainen uuden aallon punk vyöryi maassamme kiukulla villitsemään yhteiskunnasta vieraantunutta ja suurten massojen mielestä hukattua nuorisosukupolvea vielä kiukkuisempi pikkuveljensä, hardcore lahkeessaan roikkuen. Yhdysvalloista ’70-luvun loppupuolella alkunsa saanut punk-musiikin rajumpi modifiaatio ammensi kotimaisten bändien käsittelyssä vaikutteita paitsi kotimaisen alkupunkin kiihkeydestä ja kapinasta, myös Laman ja Ratsian kaltaisten, astetta jyrkempää […] -

Electric Monk : Hanging Loose (2011) – Karvapäiden kaapukierros
Electric Monk : Hanging Loose (2011) Puuma Records / Running Moose Productions Helsinkiläinen karvapää-rock ‘n rollin ilosanomaa saarnaava Electric Monk on edennyt toiseen pitkäsoittoonsa. Ennen debyyttiään Hair of The Dogia (2007) kourallisen omakustanteita julkaissut yhtye on jo kerennyt niittää mainetta riehakkaana livebändinä. Toisella albumillaan Electric Monk kaivaa ja kylvää juurirockin multia maltilla, tiedolla ja taidolla saaden kylvämänsä sadon kasvamaan vehreänä […] -

Black Twig : Paper Trees (2012) – Voimaa ei vältellä, pehmeyttä ei pelätä
Black Twig : Paper Trees (2012, Soliti) Kotimaisen rockin kansainvälisestä vientipotentiaalista on jauhettu jo kyllästymiseen asti päähuomion keskityttyä liikaakin kaupalliseen, popimpaan raskaaseen rockiin. Harva musiikinkuluttaja tulee ajatelleeksi, kuinka paljon erinomaisia, kansainväliseen menestymiseen tarvittavilla eväillä varustettuja yhtyeitä operoi maamme pienissä indie-skeneissä. Pääkaupunkiseudulla vaikuttava Indierock-yhtye Black Twig on yksi erinomainen esimerkki tällaisestä yhtyeestä. Sen musiikki on pehmeää, kehräävää, […] -

G-ODD – Code To Rebuilding Machinery (2011)
G-ODD – Code To Rebuilding Machinery (2011, omakustanne) Elektronisen musiikin ihmemaahan jo muinoin vuonna 2008 eksynyt G-ODD on melkoinen tapaus. Trio on napsinut vaikutteita sieltä täältä ja uutta kiekkoa on pistetty ulos tasaisen tappavaan tahtiin laadun suuremmin kärsimättä. Yhtyeen toinen virallinen albumi onkin taas sitä tuttua sinkoilua elektronisissa taivaissa, joissa kaikki sateenkaaren värit vilkkuvat kilpaa […] -

The Men – Miehet jotka vihaavat maanantaita
LIVE: The Men (USA). Kuudes Linja 30.1. Kaatuvia lattiatomeja, sotkettuja fillejä ja bändi joka näyttää soittavan kuin lämppärinä omalle keikalleen. Tätäkö se on se Brooklyn-skene? Metelirockia ja shoegazingia uuden vuosituhannen estetiikkaan survova The Men on paperilla ainakin lupauksia herättävä. Kuten moni muu viime vuosikymmenen rock-akti, tämäkin kolmikko kauhoo vaikutteita huoletta koko rock-historian ajalta. Menossa on […]









