Amsterdamilaisen Vitamin X:n seitsemäs pitkäsoitto, “Ride the Apocalypse” on tehokasta skank-beat -kärki edellä jyrsivää pikakiitoa. Mutta onneksi myös muutakin. Yhtyeen otteissa korostuu ymmärrys kappaleiden rullaavuuden ja perus-elementtien hallinnasta, mihin viittaa myös se, että hollantilaisnelikko ei tyydy pelkästään toistamaan genren kliseitä, vaan pitää juttunsa tuoreen eloisana vaihtelevilla tempomuutoksilla ja tyylilajin salojen hallitsemisesta kertovilla sovitusratkaisuilla.
Albumin ensisingle, “Chop, Chop, Chop”, nimibiisi ja Motörhead – Suicidal Tendencies -akselilla nakertava “Sociopath” ja erityisen ärhäkät “Devolution/Devilution” ja “Generic Mutation” ovat tästä malliesimerkkejä. Välillä yhtye osaa hillitä kierroksia melodisemman, tummasyisen punkin (“Unleash the Wolves”), Ugly Kid Joen kaltaisen Black Sabbath –fiilistelyn (“Bite the Hand that Feeds”) sekä avuin. B-puolella petollisen tarttuvalla pop-punk-vivahteisella kitaramelodialla “Break Away” , D.R.I. -henkinen “W.A.R.” ja takuuvarma pitin pyörittäjä, “Toxic Reality” tai vanhan liiton ’82 punk -leiskautus, “Fear”.
Albumin ydin on sen tinkimättömässä energiassa ja vapautuneessa vimmassa. Silti kaiken tehokkaan toiminnan takana häilyy tarkkapiirteinen harkintakyky. Kitaristi Marc Emmeric onnistuu loihtimaan riffit, jotka ovat samanaikaisesti nostalgisia mutta tuoreen vaarallisia. Vaikka laulaja Marko Corac:n huutoääni ei olekaan lajissaan kaikista miellyttävimpiä tai vakuuttavimpia, hänen ehdoton presenssinsä ja eläytymisensä paikkaa monessa kohtaa tekniset ja äänenkäytölliset puutteet. Asiaan myötävaikuttaa myös se, että lyyrinen puoli genretyyppi huomioon ottaen on yhtyeellä verrattaen hyvin hallussa ja onnustuneesti päivitetty.
Sillä välin Vitamin X:n rytmiryhmä: basisti Alex Koutsman ja Rumpali Danny Schneider, pitävät biisit rullaavasti elinvoimaisina ja huolehtivat esimerkillisesti siitä, ettei yhtyeen kappalemateriaali ole pelkkää päätöntä paahtoa. Seassa on nimittäin oivallisia, thrash-vaikutteisia osuuksia, joiden myötä Vitamin X nousee kirkkaasti genren tusinabändien yläpuolelle.
Tuotannollisesti “Ride the Apocalypse” on sopivan rosoinen mutta soundipoliittisesti hyvin eroteltu ja lämmin. Lisäksi kaikesta ympäristövalistusaiheisesta aihepiiristään huolimatta se on sopivasti kieli poskessa toteutetun sarjakuvamainen eikä liiallisen saarnaava. Mikäli kaipaat musiikiltasi vanhan liiton crossoverin kunnollista ja rehellistä turpaanvetoa, niin tästä lähtee.
4/5

Leave a Reply
You must be logged in to post a comment.