The Flaming Sideburns : Rocket Science (Original Artyfacts from The Psychedelic Era 1996–1999) – “Polttavaa alkuhuumaa”

Vuosituhannen taitteessa paitsi kotimaan myös valikoitujen ulkomaiden autotalli- ja katurock-piirejä kuumottanut, vuonna 1995 perustettu The Flaming Sideburns ilmensi jo vuosituhannen vaihteen pinnalle nousemisensa aikaan sofistikoituneen rock-yhtyeen elkeitä. Skandinavisen toimintarockin ykkösnyrkin täräytettyä läntisestä naapuristamme paria vuotta tuota aiemmin, “Fleimarit” oli nimensä mukaisesti liekeissä puolustamassa suomalaisen katurockin kunniaa ja mainetta maiden välisessä, ystävällismielisessä kilvoittelussa. Rocket Science (Original Artyfacts from The Psychedelic Era 1996–1999) on ääniraita juuri näiltä ajoilta ja kattaa kompaktisti helsinkiläisyhtyeen viime vuosituhannen lopun tuotosten kuumimmat palat.

Astetta vähemmällä punk-momentilla The Hellacoptersiin, Nomadiin, Turbonegroon, Glueciferiin ja Backyard Babiesiin verrattuna vääntänyt helsinkiläisviisikko onnistui löytämään jo varhaisessa vaiheessaan oman, tyylittelevän juurevan soundinsa. Siitäkin huolimatta, että MC5, “Rollarit”, The Sonics ja lukuisat muut rock n’ rollin ja proto-puniin instituution kaikuivatkin “Fleimareiden” soinnissa takana, tunnisti valveutunut musadiggari yhtyeen ominaissoundin varsin helposti.

Kaikki tuo tapahtui juuri ennen internet-aikaa, jolloin sosiaalisen median ja streamausalustojen mahdollisuuksista ei tiennyt Jeesuskaan. Tai, jos Jesseltä homma onnistuikin, niin sanan kiiriminen uusista, kuumista ug-yhtyeistä valtakunnalliselle tasolle vaati yhtyeiltä ankaraa keikkailulihasta, ja suosion kasvattaminen lehdistön vakuuttamista ja puolelleen voittamista. Tuolloin fyysisten indie-levyjen saantikaan ei ollut mikään itsestäänselvyys. Ei ainakaan maamme periferiassa, josta allekirjoittanutkin tuolloin ponnisti. Tästä erinomaisena esimerkkinä Svart Recordsin loppuvuodesta julkaisema, tykihkö kokoelma The Flaming Sideburnsin alkuaikojen kuumimpia kärvennyksiä huokuu itselle tuoreutta. Yhtyeen ulkomaisille (Espanja, Tanska ja Belgia) indie-levy-yhtiöille julkaisemat seiskatuumaiset ovat toimintarockin ydinmehun valuttamista mitä maukkaimmassa muodossa. Eduardo Martinez, Punisher, Ski Eilliamson, Jeffrey Lee Burns ja Jay Burnside kaahasivat vielä tuolloin nuoruuden innolla, rään roiskumista välttelemättä, ja se kuuluu kokoelmalta pelkästään hyvässä.

Mukana on mm. noidutun raju, “Close To Disaster” -EP:ltä löytyvä, vuonna 1996 äänitetty versio Little Richardin 40 vuotta tuota aiemmin tunnetuksi tekemästä “Lucillesta”. Lisäksi yhtyeen mellevän alkuvoimaisesti New Yorkissa purkitetut, Tanskalaiselle Bad Afro Recordsille levytetylle läpilyöntialbumille, “Hallelujah Rock ‘n Rollahille” huomattavasti miedompina versioina päätyneet “Loose My Soul” ja “Spanish Blood”. Heti perään livebravuuri “Do The Bama Lama” ja ikityylikäs “Sweet Christeen” toimivat koin häkä.

Muutamaa kokoelman siivua ei oltu koskaan aiemmin millään levyllä julkaistu. Tämä toimii jokaiselle skandinaavista retro-rocketia ja juurimusiikkia arvostavalle audion kuluttajalle erinomaisena täkynä ja perusteena hankkia itselleen kyseinen äänite. Eipä silti, toimii tämä kokonaisuus myös yhtyeeseen vasta tässä vaiheessa tutustuville porttiteorian ensimmäisenäkin vaiheena. Helvetin hyvä dokumenttihan tämä on ylipäätään yhtyeen niiltä elinvoimaisimmilta vuosilta. Jos siis rupisempi ja autenttisempi ote eläimelliseen rock-musiikkiin kiinnostelee ylipäätään, tämä levy on just sulle.

4½/5