The Blaster Master : Bring Me The Sun – “Helottaa ja loimottaa”

(Stupido Records, 2026)

The Blaster Masterin paluu levytyskantaan neljäntoista vuoden tauon jälkeen albumillaan “Bring Me the Sun“ on piristävä tapaus. Tinkimättömän tasavahva kahdentoista kaappaleen helotus kaappaa vaivattomasti kinkkaavaa ja keinuvaa laatu-ska:ta kunnioittavan kuulijan mukaansa. Vaikka kuudennella albumillaan “Blastereiden” käytettävissä olevat eväät ovatkin pitkälti perinteisiä, uusia kulmiakin löytyy vaivattoman kuuloisesti. Samalla teos on vahva näyte siitä, kuinka pohjoinen ska- ja punkahtavaan rockiin sekoitetun reggaen perinne kykenee löytämään toimintaansa tuoreutta myymättä sieluaan. Seitsemän herrasmiehen luomassa yhteissoinnissa kuuluu vuosikymmenten varrella jalostunut kypsyys mutta samalla aitona pysynyt vilpittömyys.

Albumin vahvuus piilee sen kyvyssä naittaa maanläheinen pohjoisen soundi ja karibialainen rytmiperintö tavalla, joka tuntuu samanaikaisesti lohdulliselta ja ehkä vuonna 2026 himpun verran kapinalliseltakin. Nimikappale “Bring Me the Sun” ja jamaikalaisen letkeä “Which Side Are You On?” ovat tästä oivia esimerkkejä. Yhtye ei silti tyydy pelkkään auringonpalvontaan, vaan läsnä on hienovaraisin ottein toteutettu leikkisä hybridi tummempien ja kimaltelevampien äänipintojen välillä.

Tekstityksellisesti levy operoi syvällä inhimillisyyden juurakossa. Huomiota kiinnittää erityisesti se, kuinka yhtye on onnistunut säilyttämään sävellyksellisen laadukkuuden ja sovituksellisen notkeuden läpi kokonaisuuden. Albumin tuotantojälki on ammattimaista, voimallisen puhdasta ja kerroksellista. Silti siitä välittyy se tietty hikisten live-klubien energia, joka on pohjimmiltaan The Blaster Masterin kaltaisen ryhmän elinehto.

Vaikka muutama kappale kokonaisuuden keskivaiheilla nojaa kenties liikaakin tuttuun ja turvalliseen muotoiluun, pysyy kokonaisuus silti tukevasti raiteillaan verevän ilmaisuvoiman ja tulkinnallisen pontevuuden ansiosta. Vokalisti-kitaristi Sakke Kuusiston intoa tihkuva ska-posmennus tiukasti vedetyillä mutta rentoutta huokuvilla tukilauluilla höystettynä on rehellistä ja veikeällä tavallaan vakuuttavaa, mikä luo kappaleille niiden tarvitseman tarttumapinnan. Samalla se peilaa hyvin koko yhtyeen soitosta välittyvää intohimoa, joka ei ole suostunut haihtumaan vuosien saatossa. Oikeastaan jopa päin vastoin.

Näinä aikoina vallitsevan maailman harmauden vastapainoksi The Blaster Masterin soundillinen lämpö ja upeasti svengaava rytmityö on kuin tilauksesta toimitettu. Puhallinsektion: saksofonisti Pelto-Ahon ja trumpetisti Pääkkösen osuudet kannattelevat tehokkaita sävellyksiä eikä ainoastaan täytä äänikuvaa tehoefekteinä. Soittimet hengittävät luonnollisen saumattomasti. Maukkaan monimuotoisesta rytmityöstä vastaavat basisti Yli-Hukka ja rumpali Ryhänen. Sen päällä Tukion pehmeät kiipparit sekä Sutelan ja Kuusiston stereokuvassa helkkyvät kitarat pelittävät raikkaasti.

Jälleen meillä on tässä yksi elävän elämän esimerkki veteraanien viriilistä kyvystä näyttää nuoremmilleen, mistä lintu lirauttaa, tippaakaan ketään aliarvioimatta. Oulun konkarit hallitsevat nyt tuon aurinkoisen energisen rytmimusiikin alkemian ehkä paremmin kuin koskaan aiemmin.

4½/5