Pestigore : Rotten Bowel of Pestigore -kokoelma 1991-1992 – “Intoa, inhoa ja ilkeyttä”

Järvenpääläisen death metal-nelikon, Pestigoren lyhyen tuotannollisen uran vuosilta 1991 ja 1992 niputtava kokoelma-albumi, “Rotten Bowel of Pestigore” kokoaa yhteen bändin varhaistuotannon, jonka kudoksista tihkuu yhtä lailla raakaa doomin katkuista raakuutta kuin tutkimattoman kellarin tuoksuisen ja alkukantaisen death-thrashin ryönä. Alun alkujaan yhdysvaltalainen Headsplit Records kokosi kyseisen kompilaation vuonna, 2023 ja Svart Records hoiti eurooppalaisten ulottuville loppuvuodesta 2024, tuolloin myös vinyylinä.

Ensimmäisessä vaiheessaan vuonna 1994 hajonnut jäi genressään niiden bändien joukkoon, jotka eivät koskaan tavoitelleet siloiteltua ja jäsennellysti musiikillisen kjnnuanhimon sanelemana edistyvää uraa. Ehkäpä juuri siksi varhaisdemojen mutaisen raaka sointi toimii nostalgian rippeiden ryydittämänä paikoin erityisenkin hyvin.

Kitarat kirskuvat kuin ruosteen syömä saha, basso jylisee ympärillä kuin homeisen rakennelman kurlaava viemäri, ja rummut… no, ne nakuttavat sinnepäin, mutta juuri se rikkinäisyys ja autenttisuus antaa kokonaisuudelle luonteen mitä ei viedä pois. Vokalisti Kari Kräkinin murahtelu on läpi levyn enemmän Gorefest-tyyppisesti matalien taajuuksien kurlaamista kuin suun täydeltä kireää kähinää.

Kokoelman kohokohtia on hankalaa ja tarpeetontakin nostaa esiin, mutta esimerkiksi toisen demon “Ahead of the Law”, tuo esiin Pestigoren kyvyt ilkeästi louskuttavan ja oivilla, Carcassiin viittaavilla nyansseilla biisiä eteenpäin vievän kuolonmetallin rouhimiselle. “On The Holy Ground To Be” esittelee puolestaan bändin aavemaisten melodiakulkujen toimivuuden yhdistettynä tasapainoisen laadukkaan biisinrakennuksen. “Stream of Corruption” ottaakin sitten jo hieman rennomman riffirakentelun mallia rapakon takaa, Tampan suunnalta. Näissä hetkissä Pestigore kuulostaa poikkeuksellisen määrätietoiselta, jopa visionääriseltä yhtyeeltä. 

Äänitysjälki vaihtelee demojen kesken laidasta laitaan, mikä on odotettavaa kyseisenlaiselta kokoelmalta. Silti tuotannon epätasaisuus häiritsee täysin ruhoin biiseistä nauttimista. Tässä toisaalta korostuu nyttemmin jo unohdiksiin tai undergroundiin vajonnut piirre death metal -yhtyeissä. Ilkeän epäsovinnaisen ja tulehtuneen visvaisen äänimaiseman vaaliminen kuului 35 vuotta sitten genren ydin-prinsiippeihin Väistämättä toisaalta tulee tunne, että suuri osa näistä biiseistä ansaitsisi kunnollisesti jytisevän studiotuotannon ympärilleen.

“Rotten Bowel of Pestigore” on ennen kaikkea dokumentti: muistutus siitä, että kotimaisen death metallin kultakautena epämusiikillinen viehätys syntyi usein spontaaneista hetkistä, mutta jotka silti jäivät soimaan alan tyyppien alitajuntaan, vastenmielisellä tavalla kiehtovina. Hienoa ja mieltä virkistävää näitä autenttisia vetoja on kuunnella näin sliipatun ja ylituotetun äärimetallin aikakautena.

3½/5