Melrose : Live – “Ei mikään trendi-lellikki”

(Emsalö Music 2025)

Tässä se on. Melrosen, kotimaisen rockabillyn sekaisen räikkärokin uurastajan uran päätepisteeksi joulun alla julkaistu “Live“. Keväällä 2024 edesmenneen rumpali Jarmo “Jami” Haapasen muistolle ja hurjana live-bändinä tunnetun vantaalais-trion lähemmäs 45 vuotta kestäneen uran kunniaksi julkaistu, konstailemattomasti luomu-tuotettu ja nimetty konserttitltiointi ei petä. Ja vaikka toisaalta se ei liiemmin yllätäkään, niin se riittää.

Helsingin Kuudennella Linjalla keväällä 2024 ja Espoon Tapiolan Louhisalissa syksyllä 2023 taltioitu konserttitallenne pitää sisällään yhtyeen viimeisinä vuosina takuuvarmoin ottein jauhaman 18 kappaleen setin.

Melrose, joka ei ole koskaan ollut mikään trendi-lellikki, kuulostaa lavalla edelleen siltä miltä sen pitääkin: paksunahkaiselta, mukavan röyhkeältä ja ennen kaikkea rehelliseltä. Tokela – Roger Nieminen (basso) — Jami Haapanen -rokkikone toimii ja toimittaa sen mitä veteraanilta on tilattu, paikoin jopa hieman enemmän. On hyvä päinottaa, että albumilta ei välity mikään rutiininomainen, nostalginen uudelleenlämmittely, vaan työselostus, ajantasainen dokumentti konkaribändiltä, joka tietää täsmälleen, mihin sen voima perustuu. Laulaja-kitaristin, Tokelan otteet yhtyeen keulilla osoittavat hänen olleen eräs kotimaan rock’n rollin karismaattisimmista ja periksiantamattomimmista keulahahmoista.

Settilista rakentuu odotetusti Melrosen omista ja covereista koostamien ydinkappaleiden varaan. Sen yhteissoiton osalta biisit ovat hioutuneet vuosien kiertämisellä tiukasti mutta rennosti vedettäviksi. Ehkä jossakin kohtaa nuoruuden intensiteetti jo näillä kilometreillä on alknut yhtteen otteista ehtyä, mutta olennainen silti välittyy. Nykyaikaisella äänituotannolla toteutettuna Melrosen keikkataltiointi potkii ja rullaa kauttasltasn hyvin. Ne muistuttavat, että nämä kappaleet elävät parhaiten intiimissä tilanteessa, hikisen seremonian toimituksen myötä lavalla.

Kehnoimmillaankin Melrosen otteista paistaa paikoin ainoastaan lievähkö virkamiesmäinen suorittaminen. Ja vaikka sen tunnistettava mutta pidemmän päälle rajallinen ilmaisurekisteri alkaa pitkällä kuuntelulla hieman toistaa itseään, jaksaa paketti kantaa hyvin maaliin asti. Melrosen live-albumi on vahva päätepiste erään aikakauden päättymiselle kotimaisen ‘ränttätäntän’ historiassa, mille loppukaneetti saatiin joulukuisella Tavastian jäähyväiskeikalla.

Summa summarum: “Live” jää tyylikkääksi muistomerkiksi legendaarisesta rock-yksiköstä, joka ei kiskaan yrittänyt olla suurempi tai tärkeämpi kuin oli, eikä sen ikinä tarvinnutkaan.

Kiitos Melrose 1981-2025!

4/5