J.M.K.E. ja profetia nimeltä “Õhtumaa viimased tunnid” – 25-vuotisjuhlapainos vinyylinä

Kun Villu Tamme kumppaneineen julkaisi vuosituhannen vaihduttua albumin “Õhtumaa viimased tunnid“, se ei ollut pelkkä jatko-osa Eesti-punk-ilmiölle. J.M.K.E.:n neljäs albumi on jäätävän suorasukainen, nihilistinen ja samalla hämmentävän kaunis joutsenlaulu aikakaudelle, joka ei vielä edes tiennyt olevansa kuolemassa. Nyt, kolme vuosikymmentä myöhemmin, levy seisoo yhä upeana monumenttina virolaisen vaihtoehtomusiikin historiassa – ja sen profetiat tuntuvat purevammilta kuin koskaan. Levyn alkuperäisen CD-version kannessa laikukkan, verta sylkevän kumiporsaan vieressä maata rötköttää porsaan kumoon puskema Eiffel-torni. Nokkelampi ymmärtäjä osaa vetää kuvasta pikaisen yhteyden nykypäivän geopolitiikan päivänpolttavimpaan ytimeen. Heti vuoden alkuun Stupido Records julkaisi albumista tyylikkään, remasteroidun vinyyliversion, ylipäätään ensimmäisen laatuaan kyseisessä formaatissa. Vinyylipainoksen kannessa muovinen tyrannosaurus REX on tyrmännyt muovisen Mikki-Hiiren. Symboliikasta ei siis homma jää kiinni tälläkään kertaa…

Õhtumaa viimased tunnid (suom. Iltamaan viimeiset tunnit) on musiikillisesti J.M.K.E.:n kunnianhimoisin teos, vaikka noina aikoina yhtyeen kokoonpano olikin hiljattain kokenut merkittäviä muutoksia. Savist Saar-EP:ltä lukien yhtyeessä soittaneen Ardo Põderin tilalle rumpuihin siirtyi hienosti svengaava, nuori rumpali Andres Aru (Anonüüme AK, Hot Kommunist ja Psühoterror). Conflict OK:n riveistä myös tunnettu Promille Promille ja Tirts toivat rähisevää naisvoimaa yhtyeen lauluosastolle Villun tueksi ja vastapainoksi. Ikonisiksi muodostuneet keikkabravuurit kuten “Keemia” ja “Paneme punki” toimivat tästä oivallisina esimerkkeinä. Sittemmin Virossa elokuvasäveltäjänä tunnetuksi tulleen, albumilla pääosan bassoista soittaneen Sten Sheripovin (mm. Röövel Ööbik) lisäksi alataajuuksisista albumin satunnaisilla raidoilla huolehti kyseistä edeltäneen albumin, “Jäneste invasion” tyyliin yhtyeen levytysuran alkupätkät yhtyeessä soittanut Lembit Krull (Hot Kommunist).

Albumi jalosti debyyttialbumi Kylmälle maalle -levyn suoraviivaisen hardcore-paatoksen, “Gringode kultuurin” sekä “Jäneste invasionin” kekseliään, kulmikkaan melodisuuden ja kokeellisuuden sukeltaen syvemmälle uusromanttiseen melankoliaan, jopa progressiivisiin sävyihin. Tammen kitaratyöskentely on levyllä suorastaan maagista; se ei tyydy vain sahaamaan, vaan kutoo ympärilleen hämähäkinseittimäisiä kuvioita, jotka huokuvat sivistynyttä lohduttomuutta. Albumin nimiraita on puolestaan yksi suomalais-ugrilaisen punk-historian hienoimmista sävellyksistä. Se ei ole huutoa barrikadeilla, vaan hiljaista havainnointia uppoavan Eurooppa-paatin kannelta käsin.

Kriittisesti tarkasteltuna albumi on kuitenkin osittain raskassoutuista kuunneltavaa. Siinä missä sen taiteellinen eheys on kiistaton, levyn loppupuolen kokeellisemmat vedot koettelevat välillä jopa vannoutuneimman fanin kärsivällisyyttä. Onko kyseessä nerokas atmosfäärin rakennus vai kenties lievä itsetarkoituksellinen koukeroisuus ja synkistely. Albumin yhtye lopettaa kuitenkin huojentavaan nuottiin hienon versionsa myötä virolaisen folk-iskelmä-trubaduurin, Henry Laksin Seitsmes Meel –yhtyeelleen säveltämästään kappaleesta “Õpetja”. Kyseisen teoksen yhtye nimesi uudelleen kertosäkeen voimauttavaan tapaan: “Vabana vōid” (Vapaana voit).

Tuotannollisesti levy on aikansa lapsi – hieman ohut, kenties liiankin kliininen verrattuna bändin live-energian rosoisuuteen. Toisaalta juuri tämä kylmyys palvelee albumin teemaa: maailmanloppu ei tulekaan suurella pamausella, vaan kolkkona, teknokraattisena vääjäämättömyytenä.

25-vuotias “Õhtumaa viimased tunnid” ei ole vanhentunut päivääkään. Päin vastoin – Sen kuvaama henkinen tyhjiö on vain laajentunut. Se on levy, joka vaatii kuuntelijaltaan paljon, mutta antaa vastineeksi näkymän sellaiseen sielunmaisemaan, jota harva uskaltaa kohdata. J.M.K.E. osoitti tällä teoksella olevansa paljon enemmän kuin pelkkä ”Tere perestroika” -vitsi; se oli ja on älykkään, haavoittuvuutta pelkäämättömän punkin kirkkain soihtu pimeässä.

4/5