Bygone : s/t – “Laukkahevin jykevyys ja urkumorsetuksen hurmos”

(Svart Records, 2025)

Bostonista tulevan perinnetietoista raskasta rockia taikovan Bygonen omaa nimeä kantava debyyttialbumi on häpeilemätön, hienostunut ja äärimmäisen tyylitajuinen kumarrus sille ajalle, jolloin vanhan liiton hard rock oli vielä vaarallista, seksikästä ja ennen kaikkea suurta.

Ei ole mikään uusi ilmiö, että Atlantin takaisten hevahtavien kitarankirittely-yhtyeiden alkuvoimaisessa soundista kaikuu vahvasti brittiläisen raskaan rockin kultainen aikakausi. Vokalisti Jim puolestaan kuulostaa erehdyttävästi Kissin Paul Stanleyn kadonneelta velipojalta, jonka äänensävyt ja melodioiden rakdnnus ovat ehdottomasti Bygonen kantavia voimia. Suurisoundisen laukkaheavyn voimaan tässä luotetaan. On virkistävää kuulla, kuinka Bygone välttää geneerisen “retrorockin” sudenkuopat. Kyseessä ei ole pelkkä pastissi, vaan bändi tuntuu elävän ja hengittävän samaa ilmaa kuin 70-luvun puolivälin nimekkäimmät tekijät.

Albumin seitsemän, 6-8 minuutin mittaisten kappaleiden keskiössä on luontevasti rullaava yhteispeli. Kitaristiperinne nojaa vahvasti bluespohjaiseen riffittelyyn, jossa on mukana sopiva ripaus Mercyful Faten okkultistista kutinaa, UFO:n kiitolaukkaa, Thin Lizzyn duuri-melankoliaa ja Blue Öyster Cultin viimeistelytaitoja. Kappaleet, kuten sähäkkä avaaja, seitsenminuuttisuudestaan huolimatta nopeasti ohi kiiyävä , “Lightspeed Nights” ja jylhän eeppinen päätösraita, “Fire In You, Fire In Me” osoittavat, että ryhmän valtteja ovat melodialinjojen hallinta. Vaikka rytmisesti kappaleet ovat hieman yhdestä puusta veistettyjä, osaa viisikko pelata vähät korttinsa oikein. Yhtye ei pilaa biisejä liialla kiirehtimisellä, minkä myötä biisit rullaavat hyvin ja soivat muutenkin isosti ja komeasti.

Svart Recordsin julkaisuna levyn soundimaailma on luonnollisesti ensiluokkaisen orgaaninen, hengittävä ja täynnä 45 vuoden takaista voimaa ja lämpöä, mikä nykyjulkaisuissa tuppaa olemaan valitettavan katoavaa kansanperinnettä.

Bygone ei yritäkään keksiä pyörää uudelleen, eikä lisätä niiden määrää, mutta hyödyntää sitä toimivaa tehokkaasti. Kyseessä on levy, joka vaatii kuuntelukertoja auetakseen, mutta palkitsee sen runsaskätisesti. Tämän debyytin soisi soivan jokaisessa levysoittimessa, jossa arvostetaan aitoa, sielukasta ja rehellistä raskaamman käden rock-musiikkia.

4/5