Ypö-Viis : Karhulan poikii live – “Restauroitu DIY-klassikko”

Kotimaisen punk rockin kulttuuriteot ne vaan jatkuvat, ja mikäs sen maittavampaa. Etenkin, kun 44 vuoden jälkeen julkaisustaan sitä saa taas tuoreeltaan. Suomen ensimmäisen omakustannejulkaisun tehneen, vuonna 1977 perustetun kotkalaisyhtyeen, Ypö-ViidenKarhulan poikii live” -albumi on uudelleen julkaistu Stupido Recordsin toimesta, Mika Jussilan Finnvoxilla remasteroimana vinyylipainoksena. Lisäksi avattavilla kansilla varustettu vinyylipaketti on höystetty ennen näkemättömillä valokuvilla ja yhtyeen jäsenistön luonnehtimilla, ennen kuulemattomilla tarinoilla albumin tiimoilta.

Vaikka tuolloin, kesällä 1979, Ypö-Viis olikin kiinnitetty Epe Heleniuksen Poko Recordsille, kyseinen poikamaisen kohkaamisen audiivinen malliesimerkki julkaistiin silti yhtyeen aiemmin perustamalla omalla Karva-levyt -levymerkillä. On kieltämättä villiä kuvitella, että tuolloin syntyi myös kyseisen arvostelun rustaaja.

Ypö-Viis ei suinkaan ollut aikansa ehdottomimpia Suomipunkin yhtyeitä. Uuden aallon edustajana se oli kuitenkin kotikutoisen hellyttävällä kymiäis-karjalaisella maakuntalaismeiningillään eräs aikakautensa sympaattisimmista ja omaleimaisimmista tapauksista. “Karhulan poikii live” taltioitiin nimensä mukaisesti Karhulassa Afrodite discon keikalla, vuotta ennen yhtyeen seuraavana ainoaksi jäänyttä pitkäsoittoa, “Halpaa lystiä”. Live-albumilta puuttuu mm. vuosikymmenten varrella yhtyeen suurimmaksi hitiksi noussut “Mikkitelineestä on puolet minun”. Siitä huolimatta vajaa puolituntia kestävällä pläjäyksellä mukana on paljon edelleenkin tehokkaasti purevaa materiaalia.

“Energia on a ja o”, “Mari pogoaa” ovat liveolosuhteissa tämänkin päivän standardeilla napakasti niputettuja biisejä. Kiitos tästä kuuluu sähäkällä draivilla tykittävälle rumpalille, Rabbe Johanssonille laulaja Miika Söderholmin ohella. “Pelkään pimeää”, “TV valehtelee” ja “Tää on mun musiikkii” ovat A-puoliskon suorasukaisimpia vetoja. B-puolen annista suuremmassa osassa ovat taas coverit. Yhtyeen omasta materiaalista mainittakoon, “Flipperin orja” on sarkastinen, aikansa nuorisokulttuuritulkinta Pelle Miljoona & N.U.S. -sapluunalla tehdystä pikarykäyksestä

Kavalkaadin aloittaa The Trashmenin 60-luvun twist-hitistä “Bird Dans Beat” kietaistu versio, ja loppupuolella löytyy paitsi rupisen lennokas tulkinta The Beatlesin “Twist And Shoutista”, myös onnistuneimpana lainana The Clashin “London’s Burning” -käännös, “Kotka palaa”. Biisit valottavat toisaalta hyvin Ypöjen esikuvia. Sham 96:n “Sunday Morning Nightmare” kääntyy Ypöjen käsittelyssä muotoon “Valkolakki”, ja on lopulta koko Ypöjen uran terävimpiä tekstityksiä. “Let’s Dance” -käännös, “Metsään” on taas puolestaan mainion raivokas Ramones -mallinnos.

Alkuperäisen miksauksen suurimpia puutteita on taas alkusetin aikana turhan taka-alalle jäänyt kitara- ja bassovallin miksaus. Loppupuoliskolla kitaristi Mikko Holmströmin ja basisti Jari Räsäsen edesottamukset kielisoitinten varressa rytisevät jo paremmin, vaikkakin hieman ohkaiseksi soundimaisema edelleen tältä osalta jääkin.

Ajankuva ja fasiliteetit huomioon ottaen kyseessä on kuitenkin kokonaisuudessaan erinomainen auditiivinen dokumentti 1970-luvun lopun DIY-meiningistä, nuoruuden innosta, viattomuudesta ja spontaaniudesta. Nämä ovat lauluja aikakaudelta, jolloin kyynisyys, ryppyotsaisuus, lauma-aatteellisuus eikä päälle liimattu roolien larppaaminen olleet vallanneet alan piirejä.

***½ / *****


Posted

in

,

by

Comments

Leave a Reply

Tämäkin sivusto käyttää "keksejä" ja siitä pitää EU-lakien mukaan kertoa myös käyttäjille. Käyttämällä sivustoa hyväksyt sen. Emme me niitä tietoja oikeastaan mihinkään käytä, mutta Googlen mainoksia niiden avulla kohdennetaan paremmin.