Vesa-Matti Loiri & Peter Lerche : Kolmastoista huhtikuuta – “Dokumentti merkittävän aikakauden päättymisestä”

On olemassa levyjä, sitten on olemassa tärkeitä levyjä ja sitten vielä oman aikakautensa kiteyttäviä järkäleitä, joiden taiteellinen arvo on enemmän kuin osiensa summa.

Kaksi vuotta sitten edesmenneen koko kansan viihdetaiteilijan, Vesa-Matti Loirin syvemmältä luotaaviin taiteellisiin saavutuksiin lukeutui viimeisten vuosikymmentensä aikana moniosaavan kitarataiturin ja albumin tuottajan, Peter Lerchen kanssa joko duona tai heidän lisäkseen erinäisten soittajien kanssa yhdessä tehdyt, kansan syviin riveihin lämmöllä uponneet esiintymiset. Paikoin konsertteja ympäröi joulun teema, jollaista allekirjoittanutkin on aikanaan ollut todistamassa. Muistaakseni Sotkamon kirkossa joskus vuosituhannen ensimmäisellä vuosikymmenellä. Tupla-albumi “Huhtikuun kolmastoista” on tallennettu nimenomaisena päivänä, keväällä 2018 Helsingin Punavuoren G Livelab -klubilla.

Tupla-albumin pääpaino on Eino Leinon sanoittamien ja Perttu Hietasen säveltämien kappaleiden riisutuissa versioissa. Tunnelma on vakavahenkinen biisien tematiikan pyöriessä kauttaaltaan enemmän tai vähemmän kuoleman ja lopun ajan läheisyyden ympärillä. Tästä huolimatta kaksikko onnistuu välttämään tunnelman valumisen synkeyden puolelle. Välillä Loiri päästää itsestään populaarin sketsiviihdyttäjän roolin irti, minkä aiheuttamat katkokset hartaahkon tunnelman ylläpitoon ovat kaksijakoiset. Joitakin se viihdyttää, ja joitakin, kuten allekirjoittanutta, se häiritsee. Onnistuneimmillaan tämä toteutuu kuitenkin esimerkiksi “Filosofeeraava ylioppilas” -kappaleessa, jossa Loiri onnistuu säilyttämään vilpittömän naiivistisen tekstin purevuuden tulkitsijasta itsestään välittyvän humoristisuuden kautta.

Lerchen kuusikielisen instumentaation tehtävä on aina ollut toimia Loirin tulkinnan tukena ja sille jännitteisen ilmapiirin luojana ja ylläpitäjänä. Efektoidulla sähkökitaralla sykettä “Laulu on iloni ja työni” -biisiin luova soitanta toimii mainiona esimerkkinä tästä. Assosiaatiot Pink Floydin myöhempien aikojen sävyihin ovat kappaleessa ilmeiset. Välillä hän läväyttää säröpedaalin silmään ja runttaa lujaa, kuten kappaleessa “Se kuitenkin liikkuu”. Pääosin toimenpiteinään on totuttu kuulemaan biiseihin taiteellisen ulottuvuuden tuomista maalailemalla ja lurittelemalla.

Loiri oli Loiri loppuun asti. Mestari ei myöskään pelännyt fraseerata ja venytellä klassisimpienkaan kappaleiden melodialinjoja uuteen muotoon fiilistelläkseen ja pitääkseen homman itselleen freesinä. Tästä esimerkkinä tuhanteen kertaan vedetty mutta silti tuoreena pysyvä P.J. Hannikaisen ikivirsi “Suojelusenkeli”. Muutenkin 18 kappaleen setti pitää sisällään elämänsä ehtoopuolella olevan mestarin repertoaarista kuuluisimpien biisien viimeiseksi jääneet tulkinnat.

Kyseinen konsertti jäi näillä näkymin Loirin viimeiseksi kansan parissa tehdyksi live-taltioinniksi. Monelle se edustaa puhdasta säveltaiteellista kansallisaarretta. Vaikka sen musiikillinen arvo ei kauttaaltaan aivan yltäisikään tähän, jättää teos vaikuttavan kuvan edesmenneen mestarin ja nauravan kulkurin moniulotteisesta jäähyväisistä. Sen lisäksi toimii se myös merkkipaaluna erään, merkittävän aikakauden päättymisestä suomalaisessa populaarikulttuurissa.

3½/5