Unerdia : Koi – “Raakilemaisuudesta vaikuttavaan sävellystyöhön”

DIY-henkisellä otteella varustettu, luonnonvoimaista, melankolista ja kauas Pohjoiseen, Jäämeren rannalle sävellystyöllään kurkotteleva Unerdia on julkaissut debyyttialbuminsa, “Koi”. Hyisissä sävelmaisemissa risteilevä äänikollaasi on Helsingissä alunperin Babes in the Abyss ja Rešham -yhtyeiden jäsenistöstä vuonna 2023 konkretisoituinut kokoonpano. Nyt Saana (urut, laulu ja gongi) ja Poti (rummut, kitara, basso ja taustalaulu) ovat hämmentäneet alkuaineet kasaan syvältä Norjan Lapin hengestä, erämaasta ja alkukantaisin auditiivisin menetelmin maisemoineet noista vaikuttavista aineksista kuuden kappaleen kunnianhimoisen pitkäsoiton.

Yli kahdeksanminuuttinen melankoliapala “Kaiken” on kaikessa vaikuttavuudessaan hieman raskaahko alkunumero staattisesti soutavine neljäsosakomppeineen ja hieman äänikollaasimaisen hahmottomaksi leviävine laulumelodioineen. Kappaleessa on aineksia enempäänkin, ja pieni tiivistäminen ja esimerkiksi perkussiivisten nyanssien lisääminen biisin loppupään läpi jauhavan, hieman sleebaavan komppauksen kasvattamiseksi olisi voinut lisätä biisiin entistä enemmän jännitettä.

Hauskasti Rollareiden “Paint In Black”-klassikon melodiakiertoa teemansa alkupätkässään muistuttava “Domen” tuo jo selkeämpää muotoa yhtyeen ilmaisun. Potin ja Saanan yhteislaulut ovat rauhoittavaa kuultavaa ja istuvat sävyjensä suhteen nätisti yhteen. Albumi alkaa saada kunnon otetta kuulijastaan vasta lähempänä sen puolta väliä. Norjan Finnmarkin luonnon ja Jäämeren rannalla sijaitsevan pikkukaupungin mukaan nimetty “Vuoreija” ei olekaan yllättäen mitään Pohjoisen sävyjen sävelkirjoa vaan röyhkeän Americana-henkistä David Lynch meets The Doors -blandista. Riisutun rautalanka- ja surfkitaravetoisen performanssin ruorissa Poti suoriutuu hallitun, intiimin tulkintansa osalta aivan erinomaisesti. Loppubiisistä Saanan tuplalaulut ja joiku kasvattavat biisiä juuri oikeassa suhteessa.

Suomeksi laulettu “Gelo” kallistuu puolestaan jazzahtavan, melankolisen indie-rockin suuntaan. Piano-osuudet ovat paikoin loistelijaita. Suoraan soitetun, hieman huojuvan rumpikompin voi mieltää sitten joko autenttiseksi tai häiritseväksi. Itselle se välittyy valitettavasti jälkimmäisenä. Biisi olisi hillitymmällä, tikimmin soitetulla rytmisoitto-osuudella pykälän jos toisenkin tehokkaampi. Kun biisin teemamelodioita maalaillaan melodramaattisesti suurilla kaarilla, myös laulujen vireen kanssa täytyy olla aivan perkeleen tarkka. Tämän suhteen, kyseisen esityksen perusteella Unerdialla on vielä varaa parantaa.

Heti kun liika mökä ja pauke saadaan syrjään ja Unerdia pääsee taas hiipimään kuulijan iholle. Koruttomasti helkehtivä “Sun, Dance” osoittautuu hienosti melodiasoittoa tukevine ja biisin fiilikseen istuvine gongi-nostatuksineen erittäin lumoavaksi instrumentaaliksi. Albumin päättävä uusromanttinen blues, “Reborn” saattaa ammentaa estetiikkansa sivujuonteet myös mustasta metallista, mutta on bändiversiona (jossa rummut, basso, kitarat ym.) albumille äänitetyistä biiseistä selkeästi onnistunein.

Unerdian debyyttialbumilla yhtye vielä hakee suuntaansa mm. laulukielen kuin toteutuksenkin suuntaan. Sen voittava kortti on kuitenkin erittäin hyvät biisit, aihiot js tyylikkäät lyriikat. Niiden laatu ja luonne vaativat kuitenkin toteuttamisen osalta ja sävellysten tueksi monessa kohtaa enemmän pieniin asioihin keskittymistä ja mahdollisesti myös kurinalaisuutta äänitystyön toteuttamiseen. Taidosta se tuskin tällä kaksikolla on kumminkaan kiinni. Toisaalta on myös hienoa kuulla punk-asenteella väännettyä, autenttista kansallisaarteisiin perustuvaa säveltaidetta, jossa ei liikaa mietitä, onko kaikki vedetty narulle ihan viimeistä piirtoa harkiten ja tip-top. Erittäin hyvä on myös, ettei kaksikko ole lähtenyt larppaamaan mitään noitarumpushamaanilaukkaa folk-metallitrendin vanavedessä.

Unerdan sävellykset ja lyriikat ovat kuitenkin sen luontoisia ja sen verran laadukkaita, että seuraavalle kiekolle toivon ja uskon duon todella saavan kyseiset pienet kehitysosa-alueet kohdilleen. Kokonaisuuden laadun uskon paranevan niiden myötä selkeästi.

2½/5

https://unerdia.bandcamp.com/album/koi

Comments

Leave a Reply

Tämäkin sivusto käyttää "keksejä" ja siitä pitää EU-lakien mukaan kertoa myös käyttäjille. Käyttämällä sivustoa hyväksyt sen. Emme me niitä tietoja oikeastaan mihinkään käytä, mutta Googlen mainoksia niiden avulla kohdennetaan paremmin.