The Orphan : Hard On For Chaos –”Hulluudesta rakkauteen”

Kevät on tullut Tornioon! – Tällä kertaa raikkaan tuoksuinen sellainen. Zacharius Carls Groupin ja Radiopuhelimien vokalistin, J. A. Mäen soolobändin kantaviin taiteellisiin ja ilmaisullisiin voimiin kuulunut / kuuluva vokalisti-multi-instrumentalisti, Ossian Marttala toimittaa. The Orphan on sooloyhtye, jonka debyyttialbumi “Hard On For Chaos” yllättää sävellyksellisellä korkealaatuisuudellaan. Yhdessä rumpali Riku “Roku” Rousun (mm. Fernet Underground, Ruotomieli, Moses Hazy ja Morley) kanssa rakentelemansa kokonaisuus on luonteeltaan vaivihkaa avautuva mutta lopulta tehokas ja kuulijansa runsaanlaisesti palkitseva paketti.

Tiivistämisen taito on Marttalalla ja Rousulla hallussa. Kokonaisuus ei ole nimittäin liialla mitalla pilattu, ja sehän on pelkästään positiivinen piirre näinä ehtyvän kollektiivisen keskittymiskyvyn aikoina. ZCG:n ensidemon materiaalin joukosta poimittu mutta vuosikymmenten saatossa totaalisen muodonmuutoksen kokenut avausbiisi, “For Your Freedom” laukkaa preeriatuulen puhaltaessa Jolly Jumpersin ja Queens Of The Stoneagen hengessä. Kihkeästi rockaavaan kappaleeseen kaksikko taikoo oivalliseksi kontrastikseen voimakkaasti puhaltavan tunnelmallisuuden.

Vahvaotteisesta pianosäesteisestä introsta, “Ghost of a Fiendistä” kelmeän raikkaasti tajuntaan kummittelemaan jäävään, “I Found Me a Foeen” siirtyminen imaisee kuulijansa tehokkaasti mukaansa. Erityistä kiitosta duo ansaitsee tiukkaan kuosiin ruuvatusta soitannollisesta intensiteetistä puristamatta herkkää kappaletta silti piloille liialla räiskimisellä. Editorsin kaltaista viileäpintaisuutta kokonaisuudelle tuova “Asylum Park” vie kuulijan retkelle syvälle parantolan puistikon siimekseen. Kappaletta täyteläistävistä jousisovituksista ja puoliakustisen pauhun nostatuksesta yhtyeelle heruu extra-plussaa.

Akustisen kitaran helkehdinnän, seesteisen urun ujelluksen ja maukkaan rosoisten stemmalaulujen kuorruttama, erään tunnetumman rokkibiisin nimikaima, “Louie Louie” nousee albumin kauneimmaksi ja luontevan herkkyytensä kautta samalla vahvimmaksi kappaleeksi. Ennio Morriconen western-tunnareiden ja Syd Barrettin aikaisen Pink Floydin suunnalta essenssinsä imevä “Tiny Universe” nostattaa tunnelmaa välisoiton omaisena siltana maailman mulkkunarsistijohtajia 22 Pistepirkko – The Stooges – Rolling Stones –kulmasta sivaltavaan “Lil’ Dictatoriin” jonka painokkaasta, outrosta albumin nimikin juontuu. Lopuksi ympäri mennään ja yhteen tullaan vihamiehisyyden kääntyessä ystävyydeksi “Found Me A Friend” -outron myötä.

Seuraavalla kierroksella albumi kuulostaa taas asteen paremmalta, sofistikoituneemmalta ja taidokkaammalta. The Orphan on tehnyt erään vuosikymmenen jos toisenkin vakuuttavimmista kotimaisista debyyttialbumeista. Kyseessä on kiistatta kotimaisen, tunnelmallisen rockin moderni merkkipaalu.

4½/5