The Northquakes : Greetings From The End of The World – “Taidokkuuden ja viihdyttävyyden oiva yhdistelmä”

The Northquakesin maailmanlopun teemalla nimetty albumi kätkee nimeensä kutkuttavan vastakkainasettelun. Sen sijaan “Greetings From The End Of The World on hämmentävän lämminhenkisesti kehräävä, elinvoimainen, melkein aurinkoinen manifesti uuden aallon, viihdemusiikin ja voimapopin yhtymäkohdista. Yli 40 vuotta sitten Ratsian loppuaikojen uusromanttisempaa ilmaisua loihtineessa kokoonpanossa puhaltimia soitaneen multi-instrumentalistin, Kari Starckin luotsaama viisikko soittaa monipuolisesti soljuvaa, aikuisrockin, amerikkalaistyylisen fiftaripopin, reggaen, ska:n, bluesin ja soulin välimaastossa taiteilevaa monimuotoista, avarakatseista rytmimusiikkia.

Sitten yhtyeen vuonna 2019 julkaistun debyyttialbumin, “Tears In Rain”, yhtyeen soinnin syyt ovat tummentuneet, sävellystyö väkevöitynyt ja musiikillinen linja pelkistynyt.

Yhtytyeen suurin vahvuus – mutta ehkä samalla samalla sen kriittisin pidäke – on sen ehdoton tyyli- ja nyanssitaju. The Northquakes operoi alueella, jossa .m. The Replacementsin, klassisen Bowien ja myöhempien aikojen Shadowplayn kaltainen rähjäinen romantiikka kohtaavat amerikkalaisen lauluntekijäperinteen. Kappaleet kuten albumin upeasti rullaava albumin nimibiisi ja dark country – ja James Bond -tunnarifilttereiden läpi tislattu, 22 Pistepirkko -vivahteinen “Chasing Shadows” sekä herkistävän kaunis, “The Weight” uppoavat kuulijaan vastustamattomasti.

B-puolelta erityisesti väristyksiä aiheuttavat tehokkaasti takaraivoon kummittelemaan jäävä “Stormy Weather” ja kasarislovari-sapluunalla komeasti valssin tahdeilla keinuva “When the Stars Are Aligned” ja albumin sinisiin säveliin päättävä “You’ve Got to Live More (To Love More)”.

Paikoin sovituksista kuitenkin puuttuu se viimeinen liimaava, ultimaattisen tarttuva tai järisyttävä tunne, jota apokalyptinen otsikko lupaa. Välillä olisin kaivannut kiltisti ruodussaan pysyvään instrumentaatioon hieman enemmän rosoa ja vastakkainasettelun kitkaa ja epäkonventionaalisuutta. Hieman liian helposti toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos uiva, käännetty puolikomppi edellä viihde-rockaileva avausraita, “I’m Only Sleeping” ja AOR-blues, “Money Comes First” toimivat tästä esimerkkeinä.

Toisaalta näinkin taidokkaasti toteutettuna ei kokonaisuuden “easy listening” -moodin korostuvuus häiritse mitenkään ylitsepääsemättömästi. Vaikka albumia voisi syyttää tietystä nostalgisesta turvallisuushakuisuudesta, se nousee keskinkertaisuuden yläpuolelle puhtaasti yhtyeen luovien voimien sävellyskynän terävyyden, yhtyeen jäsenten tulkinnallisen osaamisen ansiosta. Tästä kansainvälisemmän kuuloista, aikuiseen makuun suunnattua albumikokonaisuutta saa täältä Härmästä etsiä.

“Greetings From The End Of The World” ei ole kuvaus maailman tuhosta, vaan pikemminkin siitä, mitä teemme viimeisenä iltana ennen pimeyttä: välitämme toisistamme, juomme, soitamme sydämemme kyllyydestä ja muistelemme menneitä lämmöllä. Kyseessä on rehellinen ja hienostuneen melankolinen levy, joka ei sen kummemmin kumartele trendejä kuin häpeile menneisyyden kaikujaan.

4/5