Shelton San : Wilderness Follows – “Orgaanisen vääntyilevää groovaavuutta”

Virolainen noise rockia, grungea, groovaavaa moukaririffittelyä ja post punkia keskenään sotkeva Shelton San on ärhäkkä vaihtoehtorock-trio, joka ansaitsee tulla kuulluksi laajemminkin. Alkuvuodesta 2023 yhtye täräytti narulle BBC:n legendaaristen John Peel -sessioihin nykyajassa rinnastettavissa olevaa, Roger Hillin isännöimää musiikkiohjelmaa varten lähetetyn live-konsertin Tallinnan levykauppa Terminalista käsin. Viimeisen puolen vuosikymmenen ajan Shelton San on ollut kuuma nimi Koillis-Euroopan noise- ja vaihtoehtorock-rintamalla. Nyt tallinnalaiskolmikko on palannut studiolevykantaan kolmannella täyspitkällään, “Wilderness Follows“.

Vuonna 2002 perustettu yhtye on suorittanut linjaansa pykälän jos toisen sitten 2022 ilmestyneen “kakkos-EP”:nsä. Albumin äänittäjä-miksaaja-masteroija, Talbot ja Fuzzolini -yhtyeistäkin tuttu Magnus Andre on saanut tallennettua Shelton Sanin orgaanisen, mallikkaasti groovaavan mutta sirpalepommin tavoin hallitusti repivän soundin hyvin luonnonmukaisesti. Laulaja-kitaristi Valter Nõmm ärjyy lyriikat toteavaan tyyliinsä nuoresta Jaz Colemanista muistuttavaan tyyliinsä. Herran vengot ja mukavalla tavalla tavanomaisuutta rikkovat kitarariffirakenteet luovat edelleen särmikkään jännitteen yhtyeen rytmiryhmän:
Andreas Johandin (basso) ja Raul Ilvestin (rummut) kanssa.

Tarttuakseen tajuntaan muutaman kierroksen vaativan avausraidan, Melvinsin kokeellisesta rytyytyksestä muistuttava “Therefore I Go”:n jälkeen alkuaikojen Helmetistä muistuttavat “Strip Down (Go On)” ja “Brighter Days” palauttavat yhtyeen soundin 1990-luvun taitteen groovaavaan rankkuuteen. Nyrjähtänyttä southern boogieta Flipper-filtrerin läpi ilmentävä “Funky Old Fella” svengaa tasaisesti mutta jää kokonaisuudessa muun materiaalin varjoon. Albumilta löyty pari vaihtoehtokanavien radiosoittoonkin mainiosti kelpaavaa rallia, joista tarttuvalla nimikko-hokemalla varustettu “In The Blink of an Eye” ja tyylinsä puolesta Shelterin ja Soundgardenin kirskuvan poljennon yhdistävä “Heaven’s Embrace” ovat malliesimerkkejä. Albumin loppupäästä härkäpäisesti rynnivä albumin nimikkobiisi ja Johandin kuplivan bassoriffin varaan rakentuva “Pointing Fingers” pitävät yllä albumin perus-vahvaa tasoa, mutta samalla tuovat kokonaisuuteen sopivasti ryhmistä varioivuutta. Vaikka albumin hännillä duurivoittoisen pisteliäästi rockaava “Renting Wings” ja raskaammin grungahtava “TV & Stuff” sisältävät toimivia elementtejä, jäävät ne kuitenkin liiallisen toisteisuuden myötä junnaamaan liiaksi paikalleen.

Shelton San on parhaimmillaan erinomaisen livekokemuksen tarjoava voima-trio. Toisella täyspitkällä studioalbumillaan se onnistuu missiossaan melko hyvin. Vaikka kokonaisuus vaatisikin pientä tiivistämistä ja dynamiikan vaihtelua, nousee “Wilderness Follows” kohti loppuvuotta tultaessa erääksi vuoden väkevimmistä ja tyylikkäimmistä vaihtoehtorock-julkaisuista.

3½/5