Shadowplay : Touch And Glow – “Usvaisen upea kotimainen indie-debyytti restauroituna”

Stupido Records jatkaa ansiokkaasti jo aikoja sitten loppuunmyytyjen ja intohimoisten musiikinkuluttajien piireissä kysyttyjen äänitteiden uudelleenjulkaisujen sarjaa. Alunperin Sonic Recordsin julkaiseman Shadowplayn debyyttialbumin, “Touch And Glown” remasteroitu digitaalinen ja vinyylijulkaisu on luonnollista jatkumoa viime vuonna ilmestyneelle, niin ikään kansia ja laajennettua sisävihkosta myöten huolitellusti restauroidulle ja re-masteroidulle kakkosalbumille, “Eggs And Pop”.

Yhtyeen debyyttialbumi kuulostaa vielä 35 vuotta ensijulkaisunsa jälkeen eräältä kaikkien aikojen kansainvälisimmältä kotimaiselta debyyttialbumilta. Hande Virkki tuo kontrabasson soiton varioinnilla biiseihin vahvaa selkärankaa ja luonnetta Brandi Ifgrayn vangitsevan laulutulkinnan tai eltonjohnmaisen kevyillä sävelkuluilla paukuttaman pianon tueksi. Kitaristikaksikko Björn Krausen ja Timo Vikkulan puhtaiden ja särökitaroiden muulle äänimaisemalle asemoimat kontrastit sekä Marco Kososen biiseihin elinvoimaa puhaltava trumpetti petaavat tyylikkyyden. Kaiken tämän läjässä piti jo tuolloin monessa liemessä keitetty punk-kannuttaja Ykä Knuuttila.

Ensisoinnuista lähtien “Touch And Glow” soi utuisen kutsuvasti, onnistuen musiikillisella monipuolisuudellaan ja avarakatseisuudellaan välttämään lokeroitumisen leikiten. Alun alkujaan parissa vuodessa “Night Porter” -singlen ja yhtyeen omaa nimeä kantaneen debyytti-EP:n myötä helsinkiläinen Shadowplay oli kypsynyt erääksi aikansa urbaaneimmaksi kotimaiseksi tyylittelijäksi. Shadowplay oli ajassaan ensimmäinen kotimainen ryhmä, joka onnistui yhdistämään omaan materiaaliinsa perinteikkään brittiläistyyppisen pianovetoisen pop-rockin, glam rockin, psychobillyn, utuisen tupakansavuisen gangsterijazzin, uuden aallon räväkkyyden sekä post punkin tummanpuhuvuuden. Pyöräytyksiä kiekko toki tarvitsee auetakseen jokaisen aikaa kestävän albumin malliin. Se kaikki on kuitenkin lopulta sen vaivan ja ajan arvoista.

Näin jälkijättöisestä perspektiivistä katsottuna voi hyvin mielin todeta, että Shadowplay tarjosi jo “Touch And Glow“:lla kotimaisille vaihtoehtoisemman polun bändeille miltei kaikki ne ilmaisussa tarvittavat eväät, joita koko 1990-luku ja vielä kuluvan vuosituhannen alussa toisinnettiin ja jatkettiin kotimaisen indierockin saralla. Siinäkin mielessä kyseessä on enemmän kuin perusteltu uudelleenjulkaisu. Siis miksipä seuraavana ei vuorossa olisi yhtyeen kolmas ja viimeisin albumi “Raw Powder” tai aiemmin arvostelussa mainitut ensiäänitykset?

4/5