Pelle Miljoona & Pispala Punks : Liwe – “Suomi-punkin klassikoita Vastiksen vallatulla”

Petri Tiili, alias Pelle Miljoona täytti juuri kunniakkaat 70 vuotta. ‘Herra Suomi-punkin’ pyöreitä juhlistaakseen, Stupido Records julkaisee parin viime vuoden aikoina suitsutusta osakseen saaneen kombon, Pellen ja nuoremman polven monissa liemissä keitetyistä tamperelaispunkeista koostuvan taustabändin, Pispala Punksin Tampereen Vastavirta-klubilla viime joulukuussa soittamallaan kahdella keikalla taltioidun “Liwe“-LP:n. Ilmassa on vanhsn tavaran relevanttia uudelleenkierrätystä, Ari Kapulaisen taiteilema albumin kansikuvakin muistuttaa reesimmäksi päivitettyä versioita Pelle Miljoona & 1980:n 1979 julkaistusta klassikko-livealbumista, “Näyttämökuvia”.

materiaali koostuu Pelle Miljoonan varhaisimpien yhtyeiden: N.U.S.:n, 1980, OY:n ja Avoimien Ovien reilusti yli 40 vuotta vanhoja biisejä, jotka voi mieltää Suomi-punkin määritelleiksi teoksiksi. Huomionarvoista on myös se, että useita kyseisellä albumilla kuultavista biiseistä ei ennen Pispala Punksin ja Pellen kollaboraatiota oltu kuultu maestron minkään bändin keikoilla yli 40 vuoteen. Erityisesti on ihailtavan, että yhtye kiertää Pellen ilmeisimpien ja kuluneimpien uuden aallon hittien kierrättämisen kaukaa. Niiden tilalla kuullaan Pellen uran alkuvaiheiden ikonisimpia runkobiisejä, jotka petasivat haminaislähtöisen, omaehtoisen muusikon uralle vankat lähtökohdat. Näistä albumin A-puolelle sijoitetut, raivokkaan energiset vaikka soitannollisesti paikoin hieman hapuilevat “Tämä sukupolvi”, Ajassa tapahtuu”, “TV” ja eräs Pellen suurimpia heikommin tunnettuja voimaslovareita, “Joskus tulee aika maksaa takaisin” toimivat hienosti. B-puolen materiaali ei heikommaksi jää, vaikkakin se on astetta tunnetumpaa.

Vimmaisen toiveikkaasti kiitävää “Varjo seuraa onneain”-kappaletta seuraa mm. Metallican kielisoittajien viime kesänä Olympia-Stadionilla riisutusti tulkitsema “Olen kaunis”, joka vedetään sellaisella intensiteetillä, että ei aikoihin olla kuultu. Vaikka Pellen ääni alkaa olla koetuksella tällaisen vyörytyksen mukana pysymisessä, roikkuu maestro tulkintoineen mukana vähintään kelvollisesti. Erityisesti komeiden punk-kuorojen varaan rakennettu “Juokse villi lapsi” on erinomainen esimerkki tästä. Astetta rujommat ja suoraviivaisemmat runttaukset, N.U.S.-klassikot, “Väkivalta ja päihdeongelma” sekä “Mä vaan pogoon” toimivat heti perään astetta paremmin Pellen kauheasti ulisevan laululinjojen tukena. Loppukaneettina kuultava, ikihieno “Mua valvotaan” laittaa lopulta asiat oikeaan perspektiiviin: Nämä yhteiskuntakriittiset mutta silti inhimillisyyttä huokuvat kappaleet ovat ehkä juuri nyt ajankohtaisempia kuin koskaan aiemmin. Autenttisuuden tuntua lisää Matti Raappanan äänittämä ja Suomi-indien monitoimimiehen, Pentti Dassumiin miksaama äänimaisema, joka ei ole silottelulla pilattu, kuten ei kuulukaan.

Vaikka tulkinnallisesti “Liwe” on hieman ailahteleva ja tuotannollisesti semisti tukkoinenkin, on se erinomainen tribuutti ja tilinpäätös kotimaisen punk rockin Grand Old Manin elämäntyölle, ja sehän aivan riittävästi se.

3½/5