Pekka Laine & The Enchanted : In Slumberland – “Muutama täsmäosuma ja jokunen filleri”

Laatumusiikin monitoimimies, toimittaja ja Hypnomen -liideri Pekka Laine on palannut The Enchanted -yhtyeensä kanssa sen toisen pitkäsoiton myötä. “In Slumberland” -niminen kokonaisuus on huolellisesti muutamista riittävällä diversiteetillä varustetuista, yksittäin erittäin toimivista biiseistä kasattu instrumentaalipainotteinen kokonaisuus. Laineen Oikeana kätenä yhtyeessä vaikuttaa paremmin musiikkivideo-ohjaajana tunnettu kitaristi Tommi Pietiläinen mm. Samae Koskinen)

The Encantedissa tuoreempaa, taitavaa muusikkosukupolvea edustavat kitaristi/kielisoittaja Topias Tiheäsalo, rumpali Mooses Kuloniemi, basisti Väinö Karjalainen sekä kosketinsoittaja, Toni Liimatta.

Ryhmällä on kosolti näkemystä tekemisiinsä, ja biisien hengittävyys edellä tässä mennään. Homma ei lässähdä miksikään egohölkkäksi tai tyylittelyllä brassailuksi, vaan etenee luontevasti toisistaan sopivalla variaatiolla toisistaan erottuvien, voimakasluonteisten biisien ja ne liiman lailla toisiinsa sitovien välisoittojen ehdoilla.

Kraut-vetoisella konerumpubeatilla sykkivä avausrautalanka, “Ruhr By Night” avaa pelin kolkohkosti mutta vakuuttavasti. Helmeilevässä, lounge-jazz-vetoisessa soft funk-kuorrutteisessa videobiisissä, “Malibu Beachissa” olisi ollut aineksia vielä tätäkin täyteläisempäänkin ohjelmanumeroon. Saman kohtalon kokee hieman kalseilla stemmalauluilla kostutettu, puoli-akustinen psyke-rock “The Drifter”.

Albumin terävimpiin syömähampaisiin päästään yhdysvaltalais-islantilaisen laulaja-saksofonisti Jay Nemorin tulkitseman, simppelin upean “Sorrow and Painin” ja huikeat Ennio Morricone -vibat selkäpiihin aikaan saavan “Lucifer Dreamingin” myötä. Ensin mainittu näistä vaikuttaa lainaavan näppärästi Dolly Partonin “Jolinen” kitarakiertoa Johnny Cashin American Recordingsin riisutulla tyylillä.

Näiden mestariteosten jälkeen kantrirockahtavan pirteä “Sunflower Kid” jää lähtökuoppiinsa jääväksi, valitettavan mitäänsanomattomaksi renkutukseksi.

Kertosäkeessään kipeän tarttuvaa, pavemaijasmaista hammond-morsetusta viljelevästä “Landolasta” nousee useiden kuuntelujen myötä eräs albumin tehokkaimpia korvamatoja. Sen rinnalla sisäsiistiksi sievistely “Veronica Was Here” jättää aika hailakan valjun vaikutelman. Onneksi ’60-luvun välimeristä elokuvamusiikkia intohimoisella tavalla toisintava “Fumemos un cigarillo”  sekä albumin päätöksenä kuultava, unipulverina kuulijan ylle miellyttävänä mattona levittyvä albumin ‘nimikkobiisi’, “Slumberland” palauttavat albumin sen lopussa huippulaatuisen sävellys- ja sovitustyön tasolle.

Lievästä epätasaisuudestaan huolimatta “In Slumberland” on eräs vuoden korkealaatuisimpia, vahvaan instrumentaatioon essenssinssä perustavia kotimaisia albumeita. Samalla se sisältää myös biisejä, joilla on kaikki edellytykset soida kevyestä kitaramusiikista pitävien uusiohämyjen levylautasilla ja musiikkisoittimissa vielä vuosikymmentenkin päästä.

3½/5