Omintakeista rakkautta Uittamolla: Ilmiö 2012

Turun Ilmiö-festivaalista on kehkeytymässä, noh, ilmiö. Edellisvuoden tavoin loppuunmyyty festivaali juhlittiin Uittamon tanssipaviljongilla vaihtelevassa säässä. Aamupäivän sateet antoivat tilaa auringolle puolen päivän jälkeen, kun taas iltaa seurasi varsin kolea yö.

Viluissaan ei tarvinnut kuitenkaan olla, sillä Ilmiön festivaalialue on nerokas: Jo vuodesta 1932 perinteisiä lavatansseja palvellut tanssipaviljonki sisältää lämpimiä puurakennuksia niin baarin kuin esiintymislavojen muodossa, joten katoksia tai telttoja ei juurikaan ole. Rakenteet tuovat festareille myös ainutlaatuista tunnelmaa päälavan puulattian hytkyessä tanssivan yleisön tahdissa tai liiterilavan muuntuessa saunaksi yleisön täyttäessä koko kopperon (mitoiltaan noin 20x5x3m). Viime vuoden älynväläys vuorata koko liiteri foliolla oli onneksi vaihdettu tummaan kankaaseen, joten yleisö säästyi helvetillisiltä astelukemilta. Festarialueen tunnelmallisuutta avustaa myös vertikaalisuus. Lähes jokaista lavaa pystyi seuraamaan kallionnyppylältä tai terassilta, jos istuskelu ja erinomainen näkyvyys kiinnosti eturiviä enemmän.

Kiertely, istuskelu ja virvokkeiden nautiskelu keskeytyi välillä myös keikoilla. Iiro Rantalan ja Severi Pyysalon lähes ainutlaatuinen (Jos Iiron välispiikkejä on uskominen, parivaljakko on esiintynyt vain kerran aikaisemmin ja sekin 20 vuotta sitten) keikka lukeutui päivän ensimmäisiin. Koskettimien ja vibrafonin suloinen liitto oli festivaalin parhaimmistoa: Rantala ja Pyysalo leikittelivät, kisailivat ja tapailivat toistensa soittoa ammattimuusikoiden varmuudella. Soitossa oli ammattimaisuuden lisäksi aitoa tunnetta, joka paistoi varsinkin Iiro Rantalan otteissa. Tässä on mies, joka rakastaa musiikkia.Vaikka sää oli vielä tässä vaiheessa kolea, oli keikka festivaalin lämpimin.

Liiterilavan vallannut elektroninen musiikki löysi yleisönsä vasta iltaa myöten, mm. edellisvuoden erinomaisen skwee-katsauksen kärsiessä yleisökadosta. Yhdeksästä eteenpäin koppero oli poikkeuksetta täynnä ja varsinkin Battle Patrol ja argentiinalainen 8GB heittivät erinomaiset setit. Jälkimmäinen villitsi yleisöä tarpeeksi saadakseen osan myös lavalle asti.

Parasta antia festivaaleilla tarjosi paviljonkilavan aktit, joista islantilainen reggae-ryhmä Hjálmar oli päivän yllätys. Jimi Tenorilla vahvistettu yhtye oli mukaansatempaavaa, monipuolista ja äärimmäisen tanssittavaa. Jopa progressiiviselta rockilta paikoin kuulostava orkesteri voitti Uittamon puolelleen hetkessä. Ei olisi yllätys, jos yhtye löytyisi isompien festareiden listoilta ensi kesänä. Myös lavalla viimeisenä esiintynyt The Amorphous Androgynous oli ainutlaatuinen tapaus. Legendaarisen Future Sound of Londonin psykedeelistä rockia elektroniseen musiikkin sekoittelevan sisaryhtyeen yllätyskeikka sopisi maineensa puolesta sekin Suomen suurimmille festivaaleille, mutta oli nyt mystisesti päätynyt Ilmiöön.

Päivän kirkkain valopilkku oli Aavikko. Retrofuturistisiin uniformuihin pukeutunut trio järjestää edelleen Suomen hymysuisimmat bileet. Hitit kuten Syntaksis, Rosinante ja Torpedo Boys saivat tosissaan miettimään puulavan kestävyyttä Viitostien ja Dies Irae Discolicon tapaisten pitkäpiimäisempien kappaleiden esitellessä yhtyeen sävellysvoiman laajuutta.

Ilmiön buukkauspolitiikka ei voi kuin ihailla. Vuodesta vuoteen täysin eri yhtyeitä hamuava festivaali onnistuu löytämään kokoaan ja budjettiaan suurempia esiintyjiä oli kyse sitten harvinaisista yhteiskeikoista ( Rantalan ja Pyysalon lisäksi Turku räpklikk näytti, että täälläkin osataan) tai ulkomailta löydetyistä helmistä. Samalla kun suuremmat festivaalit valittavat kiristyvän kilpailun tuomia paineita, Ilmiön pieteetillä rakennettu esiintyjälista pistää naurattamaan.

Ilmiö on kokonsa puolesta jännittävässä tilanteessa. Alue ei yksinkertaisesti vedä yhtään enempää kävijää ja ainoa tapa lisätä kapasiteettiä on laajentaa festivaalia kaksipäiväiseksi tai vaihtaa sijaintia. Näiden vaihtoehtojen edessä suotavinta onkin ehkä pysyä ennallaan ja parantaa palveluita muun muassa lisäämällä vessoja ja opastusta näihin. Näin hintalaatusuhteeltaan erinomainen festivaali saataisiin hiottua lähelle täydellisyyttä. Jos uudistusten lisäksi saataisiin rehellistä auringonpaistetta, voisi Ilmiön kruunata Suomen suloisimmaksi festivaaliksi.