Night Fever : Dead End – “Ruutia ja räiskintää hehtaaripyssyllä”

Tanskalainen hardcore-viisikko, Night Fever on päättänyt kymmenen vuoden studiohiljaisuutensa ja julkaisee Svart Recordsin kautta kolmannen albuminsa, “Dead End“. Yhtyeen vaikutteet ovat lähtöisin yhtäältä Poison Idean, Death Siden ja Slapshotin ja Youth Of Todayn kaltaisten jenkkiläisen hardcoren kipakkuudesta, mutta toisaalta myös UFO:n, Diamond Headin, Mercyful Faten ja Tankin kaltaisten NWOBHM-orkesterien raskaasti rullaavasta melodisesta jytärockista.

Tanskalaisen yhteyden myötä ajatus Night Feveristä hardcore punkin Volbeatina ei liippaa kaukaa totuudesta. Siinä missä Volbeat yhdisti amerikan perinnerock’n Rollin, Misfitsin ja countryn thrash metal vivahteiseen hard rockiin, Night Feverin akseli jyskyttää skank-beat -vetoisen, raivokkaan punk-räimeen ja vanhan liiton tavoin hevahtavan riffirockin välillä.

Yhtyeen soittopolitiikka ja tuotanto kuulostaa pintapuolisesti valmiilta ja kouliintuneelta. Vokalisti Salomon esittelee repertuaarinsa. Välillä hän rääkyy tai laulaa heavy-tyyliin puhtaalla äänellä tai vaihtoehtoisesti raspimmalla soundilla. Oikeastaan juuri tässä piilee yhtyeen vahvuus ja heikkous. Herran vokalisoinnin sietämättömin elementti on väkinäisesti puristetun kuuloinen, varsin sävytön huutolaulu, joka näyttelee pääroolia yhtyeen aggressiivisimmissa kappaleissa albumin alku- ja keskivaiheilla sekä loppupuolella.

Salomonin vokalisointi pääsee oikeuksiinsa hevahtavammissa biiseissä, joissa hän osittain käyttää raspiääntään melodisesti tehokkaasti hyödykseen, välillä sävyttäen vokaalisuorituksiaan kliinimmällä, melodisella ilmaisutyylillä, mikä toisaalta jää lajissaan turhan ohueksi ja kasvottomsksi. Välillä tuntuu, että herran ominaissoundi hakee vielä lopullista muotoaan, ja etenkin oivallus kyhdistää melodisemmin rähisevää laulua tylyimmin runnovissa biiseissä loistaa vielä tässä vaiheessa yhtyeen uraa poissaolollaan.

Albumin 12 biisiä ovat kaksijakoisesti joko hardcoreen tai heavycrockiin kallellaan. Erinomaiset crossover-bändit yhdistävät ja blandaavat nuo elementit keskenään sulavammin keskenään. Night Feverin “Dead End” esittelee yhtyeen, jolla on ilmaisullista avarakatseisuutta ja intoa enemmän kuin taitoa, rohkeutta ja näkemystä yhdistää nuo elementit keskenään persoonalliseksi ominaissoundiksi. Uskon kuitenkin vakaasti, että yhtye ei ole vahvinta albumiaan vielä tehnyt.

3/5


Posted

in

,

by

Comments

Leave a Reply

Tämäkin sivusto käyttää "keksejä" ja siitä pitää EU-lakien mukaan kertoa myös käyttäjille. Käyttämällä sivustoa hyväksyt sen. Emme me niitä tietoja oikeastaan mihinkään käytä, mutta Googlen mainoksia niiden avulla kohdennetaan paremmin.