Matti Esko : “Puumala-Sipoo” – Säväyttävän alkuvoimaista tulkintaa

Iskelmällisen Suomi-kantrin ‘Grand Old Man’, Matti Esko palasi 75. vuosijuhlansa kunniaksi Mykrän rannalle, mökkimaisemiinsa, luonnonvoimien äärelle äänittämään akustispainotteista, osittain orkesterisäesteistä albumiaan, “Puumala-Sipoo“.

Meille nuoremmalle, nykyisin keski-ikäiselle kansanosalle Matti Esko on vuosikymmenten varrella, osin täysin epäoikeutetusti painunut mieleen turhankin vanhanaikaisena, parin hitin varaan jääneenä tanssilavaraakkina ja jo omassa ajassaan kulahtaneena iskelmäartistina. – Tämä jos mikä voi olla väärä mielikuva. Viimeistään pelkistetyksi riisuttu, artistin laulajan lahjat autenttisimmillaan paljastava “Puumala-Sipoo” näyttää totuuden. Eskon äänessä on pontta ja karismaa vaikka muille jakaa, ja sovitukset soittosuorituksineen ovat pääosin helvetin onnistuneita ja ammattimaisesti toteutettuja.

Albumi jakautuu tyylillisesti kahteen osaan. Ensimmäinen puolisko, mies, basso ja puhdassoundinen kitara-arsenaalilla Eskon mökillä Puumalassa keväällä 2022 nauhoitettu osio onnistuu tarkoituksessaan paremmin. Ilmeisen Johnny Cashin myöhäisimmät American -recordingsin innoittamana äänitetyt versiot yltävät parhaimmillaan hyytävään koskettavuuteen. Kitaristi Tuomas Metsbergin ja pedal steel-kitaristi Onni Lemisellä on suuri rooli kokonaisuuden toimimisen ansioksi. Biiseistä parhaimpana esimerkkinä toimii erinomaisella tekstillä varustettu “Karhunkaataja” ja kauniisti kudottu “Valo ja pimeys”. Vaikka duurivoittoisemmat “Oot taas vierelläin”, “Puumalaan” ja pitkin matkaansa pienin nyanssein kasvava “Helppo” tuovat sopivaa kontrastia edellämainitun kappaleparin hartaudelle, ei albumin ykkösbiiseistä jää epäselvyyttä.

Sipoon E-Studiolla albumin miksaajan Janne Haaviston toimesta säädetty albumin B-puoli(kin) soi kauniin pehmeästi. Haaviston johdolla äänitetty orkesteriosuus on tosin enemmän perinteisempää bändivetoista country-blues -osastoa, joista parhaiten toimivat suorastaan Neil Youngin ja Jack Nitzschen yhdessä orkestroiman “Harvest” -albumin svengin lailla kehräävät “Suuri onni” ja “Isät meidän”. Albumin turhin ja kokonaisuudesta irrallisin veto on Eskon uraa turhaankin leimanneen, läpensä kuluneen “Rekkamiehen” modernisoidusti twistaava versiointi. Myyntilukuja ajatellen biisin valintaa kokonaisuudelle voi ehkä perustella, mutta jättämällä sen pois olisi albumin arvosanan saanut hilattua jopa pykälää ylemmäs. Onneksi optimistinen menopala “Ihmisen mieli” jättää levyn päätteeksi pilkkeen silmäkulmaan ja hymyn huulille.

Kyseessä on toimivin ja koskettavin kuulemistani Matti Esko -albumeista. Samalla “Puumala-Sipoo” tulee olemaan vuoden hienoimpia kotimaisia kevyen musiikin albumijulkaisuja.

**** / *****