Malsten : The Haunting of Silvåkra Mill – Rites of Passage – “Keskikaistan fuzz-doomin taustoittaman tarinan päätösosa”

Ruotsalainen doom metal -nelikko, Malsten jatkaa neljä vuotta sitten aloittamansa kaksiosaisen, niin ikään ruotsalaiseen kansantaruun perustuvan konseptialbumin jälkimmäisellä osalla. Ensimmäisen osan päätteeksi tarinassa kuvattu murhaaja pääsee karkuun raihnaisen väsyneeltä saarnaaja-hahmolta. “The Haunting of Silvåkra Mill – Rites of Passage” ei musiikillisesti tarjoile mitään maata mullistavaa mutta onnistuu tarkoituksessaan.

Avaussinglellä “Path of the Nix” jouhikot hirnahtelevat kauhoisasti ja raskassoutuisen folk-biisin tunnelma ryömii massiivisten moukarisointujen myötä katon rajaan OM:n ja My Dying Briden otteista tutuin eväin. Manne Högströmin ohkainen, valittava laulu kannattelee kappaletta kelvollisesti yhä rankentuvasti jauhavaa päätöstään kohti. Pelkistetyn doom -perinteen jatkumoa edustuva “Larum” häilyvä vangitsevan hypnoottisen laululinjansa myötä. Kitaristi Frederik Grehn ja basisti Andreas Svensson rakentavat ihailtavan simppeiliä äänivallia kurinalaisen soitannollista ohjenuoraa seuraamalla. Saarnaajan aikeita alkaa sekoittaa myllystä huokuva pahuuden painostava voima, jonka poismenoa hän rukoilee poistuvaksi välisoittovirren omaisessa kirkkourkuhymnissä “Intercession”.

Albumin intensiteetti voimistuu loppua kohten. Itämisen shamanistisesta post-rock-tunnelmoinnista vuoroin myllynkiviä murskaavaksi äänivalliksi ja vaanivaksi muuntautuvan “Terra Infernan” myötä selittämätön, taka-alalta ylitse hiipivä pahuus saa saarnaajan omakseen. Siirtyminen lohduttoman pianoballaadi “Ceremonyn” kautta rauhanomaisesti jännitettään kasvattavaan päätösnumeroon, “Laurenti Berth” onnistuu tarkoituksessaan. Järkäle viipyilee kutkuttavan kauan riipivän kaihoisassa sävelmaalailussa. Kappaleen emotionaalinen vetovoima muistuttaa raskaudestaan huolimatta kuitenkin ennemminkin Mogwain ja Triptykonin lohduttoman kauniista, minimalistisesta tunnelmoinnista.

Vaikka ääniraita on tyylilaji huomioon ottaen varsin hyvin sävytetty pitämään kuulijan mielenkiintoa yllä, jää kokemus tällaisenaan jotenkin vajaaksi. Myöskään ilman ensimmäisen osan kuulemista tarinan kylläkin onnistuu napata otteeseensa, mutta jättää paitsi tarinan lopputuloksen ja alkuasetelman liiaksi kuulijan oman mielikuvituksen varaan.

3/5