Saksan laadukasta post punkia, post hardcorea, grungea ja gootahtavan rockin ainesosia keskenään sekoitteleva trio Maggot Heart julkaisee kolmannen albuminsa, “Hunger“. Ruotsalaislähtöinen laulaja-kitaristi-lauluntekijä Linnéa Olsonin, basisti Olivia Aireyn ja rumpali Uno Bruniussonin hallitulla vimmalla kasaan läimimä paketti sisältää mausteita niin popahtavasta, skandinavisesta melodisesta viileydestä, noise rockin ja krautin kulmikkuudesta, kalseasta brittiläisestä jälkipunkista ja Amerikan itärannikon grungahtavasta vaihtoehtorunttauksesta.
Maggotin Heartin yleissoundi on sähäkkä ja raikas. Vaikka sen kappaleiden pinnalta ensialkuun raaputettavan auditiivisen ruosteen jäljiltä biisit avautuvat verkkaisesti, tietty sisäinen lämpö ja eheä juoni koko musiikillisen matkan ajalta säilyy yhtyeen esityksessä. Uhkaavan bassokierron ja Linnéan Kathleen Hanna -henkeen käskyttävän artikuloinnin yhteisvaikutuksesta syntyy avausraita “Scandinavian Hunger”. “Nil By Mouth” osoittautuu albumin suoraviivaisimmaksi tamppaukseksi. Assosiaationa biisissä käy crack-huuruissa nykivä, kasarilla uransa huipulla keekoilevan Billy Idolin ja The Soundsin risteytys.
Yhtyeen eläväinen, paikoitellen bowiemaisen arvaamattoman avantgardistinen ilmaisu tuo yhtyeen soundin yleisilmeeseen erityistä epätavanomaisuutta. Tsemppirockin ja diskon tenhoa lähentelevä “LBD” ja minimalistinen, bassotaajuuksiin mutta toisaalta kontrastina herkkään melodisuuteen pohjaava “Archer” ovat tästä hyviä esimerkkejä. “This Shadown” goottirock naittaa puolestaan The Stoogesin ja The Sisters of Mercyn ytimekkyyden. “Looking Back At You” sätkyttelee jälkigrungen ja alkuaikojen Toolin jäljillä. Albumin parhaimpia poimiessa päältä, komealla huudatuskertsillä varustettu “Concrete Soup” nousee ylitse muiden. Nirvanan tavaramerkkinä aikoinaan toimineesta tom-virveli-paukutuksesta koostuva osio kohtaa Killing Joken “Psyche” -klassikon kiihkeän hi-hat komppiin nojaava “Parasite” ei ehkä sävellyksenä herätä liiaksi tunteita, mutta toimii mukiinmenevänä, psykedeelisen tanssittavana päätösnumerona.
Maggot Hunger ei ehkä kolmannella albumillaan vielä osu aivan nappiin biisiensä laadukkuuden suhteen, mutta tämän perusteella edellytyksiä sillä on kaikki eväät nousta erääksi 2020-luvun mielenkiintoisimmaksi vääntyneen vaihtoehtorockin ryhmistä. Kovinkaan kaukana se ei silti erinomaisesta suorituksesta tälläkään tekeleellä ole. Kolme ja puoli pyöristyy ylös lähimpään täyteen…
4/5
Leave a Reply
You must be logged in to post a comment.