Mad Juana laittoi jalan tamppaamaan

Mad Juana, Jaakko Laitinen & Väärä Raha
Klubi, Tampere
12.12.2014

Balkan-henkistä ilottelua ei aina jaksa kuunnella kotiolosuhteissa, mutta livenä haitarin ja puhaltimien sävyttämää musisointia seuraa ilolla. Näin on asian laita etenkin silloin, kun kyseessä on tyylitietoiset ja sopivan rempseät pelimannit, joista lähtevä energia tarttuu koko kroppaan ja saa jalan vispaamaan.

Yleisö oli vasta hiljalleen valumassa paikan päälle, kun Jaakko Laitinen & Väärä Raha aloitteli omaa osuuttaan. Balkan-rytmejä, vanhoja iskelmiä ja usein Rovaniemelle vieviä sanoituksia sekoittava viisihenkinen orkesteri kiihdytti hitaasti, mutta sai lopulta rohkeimmat tanssin pyörteisiin.

Pohjoisesta Tampereelle saapunut yhtye oli hyvässä vedossa. Välispiikeistä kävi ilmi – mikäli asian oikein ymmärsin – että läskibassoa läpsytteli vuorokauden varoitusajalla apuun hälytetty tuuraaja. Mikäli asiaa ei olisi mainittu, ei sitä olisi tajunnut, sen verran letkeästi rytmi kulki.

Illan pääakti oli niin ikään hieman samoilla apajilla liikkuva, joskin asteen rujompi ja rajumpi Mad Juana, jonka tunnetuin jäsen pohjolan perukoilla on etenkin Hanoi Rocksista ja tuoreesta Sound Tracker -ohjelmasta tuttu Sami Yaffa. Yaffa pysytteli pääasiassa omassa kitaristin roolissaan ja antoi tilaa muulle yhtyeelle. Ja väkeä lavalla riitti, sillä lauteille kapusi Yaffan lisäksi seitsemän muuta muusikkoa.

Setin pääpaino oli vahvasti vuoden 2008 Bruja on the Cornerissa, joka kuultiin kahta kappaletta lukuun ottamatta kokonaan. Yksittäisten biisien sijaan yhtyeessä on silti enemmän kyse tunnelmasta – siitä, tamppaako jalka musiikin tahdissa ja ovatko lanteet letkeät.

Bändi ainakin teki kaikkensa sen eteen ja otti samalla myös itse ilon irti tilaisuudesta. Olihan lauteilla kaksi syntymäpäiväsankaria: perkussionisti Rain Bermudez ja trumpetisti Indofunk Satish, joista jälkimmäinen innostui villiin menoon soittamalla ja tanssimalla pitkät tovit yleisön keskellä.

Mad Juanan show on vähemmän harjoiteltu ja musiikki vivahteikkaampaa kuin esimerkiksi Gogol Bordellolla. Solisti Karmen Guy taipuu moneen aivan kuten koko laajalla skaalalla musiikkiansa tuuppaava taidokas orkesteri, ja hänellä riittää karismaa niin äänessä kuin läsnäolossakin.

Illan puhutuimmasta laulusuorituksesta vastasi kuitenkin trumpetisti Satish, joka sai kunnian päättää keikan laulamalla Those Were the Days -ikivihreän lopun selvällä suomen kielellä.

Teksti, Jukka Kastinen
Kuvat ja video, Olli Koikkalainen