Entinen Ghost– ja In Solitude -kitaristi Henrik Palm palaa kolmannella sooloalbumillaan “Nerd Icon“. Homman nimi on edelleen 1970-luvulle juurensa ulottuvasta, teatraalis-sävyinen klassinen rock heavy-, proge ja glam-vaikutteilla. Palmin ympärillä operoivan ydinkokoonpanon kantaviin voimiin kuuluvat etunenässä rumpali Daniel Moilanen ja äänittäjä-miksaaja Simon Söderberg. Mukana taustalaulajissa ja muusikkovisiteeraajista on herrasväkeä Jerry A. Langia (Poison Idea) ja Viagra Boysia myöten.
Komean vangitsevasti helkehtivä avausraita, “Instrumental Funeral” on malliesimerkki taidokkaasta ja ennakkoluulottomasta vanhan liiton tummasyisen rockin, voimaslovariosaston ja post-punkin risteyttämisestä ja suvereenista hallitsemisesta. Kokeellisen loogisesti rakennetuine yksityiskohtineen intro johdattaa kuulijan keskittyneeseen mielentilaan. Heti perään nörttirockareiden herttua täräyttää tiskiin vanhan liiton U.F.O.:n, Rainbow:n, Scorpionsin sekä Europen eväin jytäilevän “Subway Morguen”, jonka stadionkertosäe on erityisesti kutkuttavan toimiva ja tarttuva. Plussaa heruu myös mahtipontisesti laukkaavasta kitaran sekä urkujen kesken vuoropuhelevasta soolo-osuudesta.
Albumin epäkonventionaalisimmaksi vedoksi osoittautuu yhtäältä jälki-grungen sekä hypnoottisesti ja kulmikkaasti jurnuttavan occult rockin kiintopisteessä tasapainotteleva “Lunch Hour (Of The Wolf)”, joka avautuu albumin muuhun materiaaliin nähden huomattavasti hankalammin. A-puolen päättävä instrumentaali “Talismanic Love” on puolestaan Palmin hyväksyvä nyökkäys free jazzin kanssa yhteen naitettavan paljettihousuprogelle.
B-puolen käynnistävään, The Stranglersille ja Pelle Miljoonan “Moottoritie on kuumalle” tuoksahtavaan “From the Graven” AOR-vivahteiseen, imelästi rockaavaan peruskallioon maukas tenorisaksofoni tuo sopivasti Amerikan itä-rannikon tunnelmaa. “Back to Abnormalin” akustinen kudonta kokeellisine rytmeineen on kuin sekoitus modernia joululauluperinnettä King Diamondin ja Abban hengessä. “Many Days” päättää kokonaisuuden teatraalisen musikaalin elementeille rakentuvana voimaballaadina, jonka kappale- ja sointurakenteita kokeelliset ja avant-garde rockin puolelle lonkeronsa hivuttavat sovitusratkaisut rikkovat sopivasti.
Vaikka kokonaisuus olisi toisaalta voinutkin olla hivenen vähemmän rönsyilevä, “Nerd Icon” on vahvaalbumi alusta loppuun asti. Nörtti-ikonin toimenkuvaan kuuluu tällä kertaa entistä rohkeampi rajojen kokeilu unohtamatta albumikokonaisuuden selkeän kokonaiskuvan hahmottamista. Tämä on harvinaislaatuinen ymmärryksen laji, joka jää monelta bändijohtajalta omissa projekteissaan tyystin hoksaamatta.
3½/5
Leave a Reply
You must be logged in to post a comment.