Gojira : The Flesh Alive – Vaihtaako metallivaltikka omistajaa?

Mascot Records, 2012

Juuri viidennen täyspitkän albuminsa, L’enfant Sauvagen julkaisemisen kynnyksellä olevasta Gojirasta on noussut parin viime vuoden sisään yksi varteenotettavimpia uhkaaja raskaan sarjan suurimmille metallinimille.

Varsin taiteellisella älykköimagolla varustettu, tiukalla ja kurinalaisella, progressiivisella otteella mielenkiintoista vanhan liiton death-thrashia loihtivan ranskalaisyhtyeen soundi pohjaa ankaran tarkasti vyörytetyn, brutaalin murskamisen ohella kauniiseen ja salakavalasti äärimmäisen koukuttavaan ja kekseliääseen musiikilliseen maalailuun.

Muhkealle tupla-DVD-/Blu ray-/CD-liveboksille, The Flesh Alive, yhtyeeltä on taltioitu kaksi täysmittaista keikkaa, joista toinen on Ranskan Marmanden Garorockista huhtikuussa 2009 taltioitu ja toinen samalta kiertueelta Bordeaux:ista niin ikään yhtyeen viimeisimmän albumin, The Way of All Fleshin (2008)- kiertueelta. Boksin CD sisältää saman Garorockin keikan kuin DVD, mutta luonnollisestikin audiomuodossa. Mukana on myös pari julkaisun sivuosaan jäävää biisiä Les Vielles Charruesin keikalta, sekä studio-/ road-dokumentti yhtyeen The Way Of All Fleshin esituotannosta, nauhoituksista ja kiertueelta.

Tunnin mittainen dokumentti antaa enemmänkin miesten omin käsin toteutetun kuvakerronnan puhua puolestaan. Piristävän persoonallisesti ja taiteellisesti lähinnä käsikameraotoksilla kuvattua lähikuvaa yhtyeen hahmoista ja ryhmädynamiikasta vaivaa kuitenkin pidemmän päälle sisällön puute, ja niinpä se olisi ollut reiluna puolituntisena pätkänä huomattavasti ytimekkäämpi. Pääosaan dokumentissä nousee yhtyeen Metallican lämppäysturneet niin Euroopassa kuin Pohjois-Amerikassa vuosina 2009-2010.

Gojira esiintyi myös Metallican ja Machine Headin lämppärinä kesän Sonispheressä Kalasatamassa, ja kyseisen julkaisun kokemisen jälkeen harmittaakin niin vietävästi, ettei allekirjoittanut kyennyt yhtyettä tällöin näkemään.

[youtube RJ0e0n3jLJg]

Monilahjakkaiden veljesten Joseph Duplantierin (kitara/huuto/laulu) ja luonnonlapsimaisen, todella tykin rumpalin Mario Duplantierin vuonna 1996 Bayonnessan kaupungissa perustama yhtye on vuosien saatossa jalostunut äärimmäisen maukkaaksi, rankaksi ja ennalta arvaamattoman vaaralliseksi metallijyräksi.

Mikä Gojiran erottaa keskimääräisestä nykyäärimetallista on se, että sen kappaleet ovat pitkäjänteiseen loogisuuteen perustuvia, mitkä kautta linjan nojaavat hyviin tai sitäkin parempiin kitarariffeihin, joita se osaa käyttää kappaleiden rakennuselementteinä monipuolisesti, laajaa näkemystä osoittaen mutta silti ensisijaisesti kappaleiden vaatimilla ehdoilla.

Paketti on tasaisen vahva ilman notkahduksia tai puuduttavuutta keikkojen soundienkin olessa ensiluokkaisen potkivat ja tasapainoiset. Bordeaux:n keikka on soundeiltaan ehkä aavistuksen kompressoidumpi ja tunkkaisempi, mutta ei mitenkään häiritsevässä määrin.

[youtube M8bPWulLHg8]

Alussa Gojiran biiseihin sisälle pääsemiseen kuluu pari levyn kuuntelukertaa aikaa, mutta kun kokonaisuuden osat loksahtelevat hiljalleen palapelimaisesti paikoilleen tajuntaan, jälki on pahaa ja taju lähtee.

Yhtyeen liveshow kuljettelee visuaalisia ja auditiivisia tunnelmia laajasti rankasta eteerisen kautta herkkään, vahvasti King Crimsonista muistuttavalla, vaativamman nyanssitajun kautta tehdyllä, mutta silti erittäin päämäärätietoisella, intensiivisellä ja erittäin taitavalla otteella.

Lisäksi visuaalisesti pelkistetyn hienot tausta-animaatiot yhdessä tyylikkäiden valojen kanssa luovat yhdessä vaikuttavuutta yhtyeen armottoman liveshown ympärille. Sanoituksellisesti yhtye kuuluu ekologisia arvoja vaalivaan kategoriaan, mutta livepaketissa yhtyeen sinällään oivaltava ja ajankohtainen lyyrinen aspekti jää ainakin tämän julkaisun perusteella valitettavan pimentoon.

[youtube V_eY70ju1tY]

Lavalla yhtye huokuu siistityn tylyä vaarallisuutta, tiukkuutta ja ehtymätöntä energiaa. Basisti Jean-Michel Labadien on duracelpupumaisesti liikkeessä ja liekeissä molempien DVD-keikkojen ajan, kun taas Joseph Duplantierin tyylikkään hallituista, uhmakkuutta pursuavista lavaedesottamuksista ja raa’asta ärjynnästä tulee monessakin suhteessa mieleen Deathin edesmennyt, nerokas keulamies Chuck Schuldiner. Kitaristi Christian Andreu tyytyy puolestaan soittamaan melko eleettömästi mutta todella tarkasti.

Moukaribiisit kuten The Heaviest Matter of the Universe ja Love, äärinopea From The Sky, erinomaista elektrorockin makua tuova A Sight to Behold, vahvasti Morbid Angelin riffailua ja norjabläkkistä sekoittava The Art of Dying, massiivisesti tamppaava Flying Whales, ja thrashista hypnoottisuuteen soluttautuva The Way of All Flesh pitävät katsojaa/ kuulijaa otteessaan herkeämättä.

DVD-spektaakkeli päättyy yhtyeen debyyttilevyn upeaan nimikkoinstrumentaaliin Terra Incognitaan ja Samaelilta kaikuja kahmineeseen, painostavan raskaaseen Vacuityyn. Edellä mainitut kappaleet ovat miltei identtiset biisilistat sisältävien liveboksin keikkojen parasta antia.

[youtube qAZLmfLk3l0]

Voi olla, että Gojiran musiikki tulee aina olemaan keskimääräiselle Metallica-paitaan puoliksi sosiaalisesta pakosta sonnustautuvalle rivisählynpelaajalle liian vaikeatajuista ja rankkaakin musiikkia, ettei se koskaan tule lyömään kansainvälisesti ison maailman mittakaavassa läpi.

Gojirassa on kuitenkin sitä jotain, mitä vain äärimmäisen harvalla metalliyhtyeellä on nykyään käsissään. – Ennakkoluulottomuutta, mielikuvituksellisuutta, raikkautta, asennetta, soittamisesta välittyvää vapautuneisuutta, instanttia räjähtävyyttä sekä alkuainesta: timanttista tyylitajua ja koukuttavia riffejä. Esim. Metallican,  Slayerin, Megadethin ja Morbid Angelin kaltaiset mammutit tarvitsisivat tänä päivänä juuri näitä aineksia saadakseen uransa uuteen kiitoon ja uuden biisimateriaalinsa oman potentiaalinsa tasolle.

The Flesh Alive on ehdottomasti yksi vuoden metallijulkaisuja ja tyylikkäimpiä metallilivetallenteita miesmuistiin.

Live: 5/5

The Way Of All Flesh- Dokumentti: 3/5