Doodswens : (s/t) – “Luonnonmukaista taide-bläkkistä Hollannista”

(Svart Records 2026)

Hollantilaisesta black metal -duosta trioksi sitten 2021 julkaistun debyyttialbuminsa, “Lichtvrees” laajentunut Doodswens on viihdyttävä tapaus. Yhtyeen omaa nimeä kantava kakkosalbumi on tuotettu vastoin kaikkia ‘trve black metalin’ oppikirjasääntöjä. Mukana on melodramaattisen taidemusiikin piirteitä vanhan liiton hardcore-rähinää unohtamatta. Erityisesti yhtyeen otteissa on olennaista on miten perinteikäs ja kylmä bläkkis voi löytää uusia ulottuvuuksia genren loppuunkalutusta raadosta, ja vielä oikeammin, jostain aivan muualta.

Siinä missä autenttisuutta janoavat bläkkisveijarit hukuttavat ilmaisunsa joko ylituotettuun tyhjyyteen tai itsetarkoitukselliseen retroilsirkelöintiin, Doodswens luottaa autenttiseen selkeästi eroteltuun soundimaailmaan, missä rummut, basso ja kitarat kuulostavat omilta itseltään. Albumi ei pröystäile genreystavallisellä uskottavuudentavoittelulla, vaan sen ydin kumpuaa raastavasta, primitiivisestä energiasta ja hypnoottisen synkistä, voimakkaista kitaravalleista, jotka kietoutuvat kuulijan ympärille kuin myrkyllinen usva. Parhaiten se toimii painostavan hitaasti ryömivillä numeroilla, kuten “These Wounds Never Healed”.

Rumpali-vokalisti I:n rytmityöskentely kantaa kokonaisuutta eteenpäin jylhällä, lähes seremoniallisella otteella, luoden vankan selkärangan kappaleiden ritualistiselle luonteelle. Vaikka tempot kiilailevat ajoittain, pysyy paketti riittävän hyvin läjässä kontekstiinsa nähden. Ärinäsuorituksensa puolestaan viiltävät ilmaa poikkeuksellisen epätoivoisella ja vihamielisellä raivolla, mikä antaa materiaalille tarvittavan ripauksen aitoa, käsinkosketeltavaa hulluutta. Biisinkirjoituksen suhteen yhtyeen voidaan katsoa jossakin määrin kypsyneen debyytistään. Uutukaisen kappaleet eivät tyydy vain toistamaan itseään, vaan ne hengittävät ja kasvavat pahaenteisiksi ryöpsähdyksiksi, joissa melankoliset melodiat ja repivä dissonanssi vuorottelevat jokseenkin saumattomasti.

Doodswensin nimikkokiekko on sysimusta taidemetalliteos, joka vaatii kuuntelijaltaan antautumista. Se ei päästä helpolla, vaan pakottaa tuijottamaan kohti tyhjyyttä, josta se on syntynyt. Doodswens on onnistunut luomaan levyn, joka tuntuu samanaikaisesti sekä muinaiselta että tuoreelta – se on genren perusarvoja kunnioittava, mutta täysin omaa polkuaan tallaava mestariteos. Albumi on kylmä, ankara ja synkkä kuvaus ihmismielen pimeistä puolista. Kun yhtye saa vielä taiottua mustalla magiallaan jonkun astetta säväyttävämmän biisin, luulisi sillä olevan tarvittavissa määrin aineksia vakiinnuttaakseen yhtyeen paikkansa eurooppalaisen underground metalin eturivissä.

3½/5