“Isokynän” viime vuotinen 70-vuotisjuhla toi tullessaan mestarillisen artistin 38. pitkäsoittolevyn, “Tivoli“. Tuota katalogia peilaten Lindholmin 50 vuotta tuota aiemmin julkaiseman menestysalbumin, “Sirkuksen” (1973) verrokiksi viitattu uusi kokonaisuus vaikuttaa päällisin puolin rennosti ja helposti syntyneen jamipohjaisen tuotantoprosessin tulokselta. – Niin hyvässä kuin pahassa.
Tamperelaisen multi-instrumentalisti Jaan Wessmanin rytmisoittama ja tuottaja-äänittäjä Jani Viitasen taustalaulama albumi onnistuu isittain tarkoituksessaan. Dave Lindholmin biiseissä ja teksteissä on tälläkin kertaa purevuutta ja jättää ajattelemisen aihetta mukavassa määrin. Albumin Juice meets Mark Knopfler-osaston semi-napakalla ja tarttuvasti helkkyvällä, kliinillä sähkökitarasoundilla ryyditetty nimibiisi starttaa kokonaisuuden lupaavasti keinahdellen.
Eteerisen folkahtava “Tänään tapaan sut” on kappaleena jännitysmomenttia kutkuttavasti ylläpitävä, vaikka biisin odotuksentäyteisyyttä yäyteen ladattu teksti onnahteleekin vähintään joka toisella rivillä. The Beatles-Rollari- akselin reippaan toiminnallisesti rockaavaan sapluunaan muotoiltu “Mä haluun et sä meet” on albumin onnistuneimpia live-olosuhteisiin orientoituneita biisejä. Muita vetoja enrmmän singer-songwriter-tyyppinen “Kun muut ovat jo menneet” laahaa alkumetrinsä toinen siipi maassa, kunnes Pirkko Kontkasen viulusovitukset nostavan sen auttavasti ilmaan.
“Anna taas” onnistuu puolestaan usvaisen New Yorkin mallin lounge jazzin ja americana-pohjaisen tv-sarjatunnarimaisen viihdemusiikin tavoittelussaan erinomaisesti. Vaikka Neil Young-mallinen, Cadillacin pakokaasun katkuinen latokantri “Kuuntele hänen sanojaan” nousee kuuntelukertojrn myötä erääksi albumin sympaattisimmaksi biisiksi.
“Anssi haluu tanssii” valuukin sanakikkailun puolelle, pelastaa biisin keulamyötäinen duurivoittoisuus ja väliosan tivolimusiikkihulluttelu biisin kokonaisuuden voiton puolelle. Vai liekö kyseiseen biisiin piilotettu opettavainen viesti piristeiden käytön positiivisista vaikutuksista? Vaikka “Olipa kerran lintu (joka ei osannut lentää)” onkin sitten shufflahtavana kevytotteisena rockina albumin reippaimpia biisejä, jää se pidemmän päälle polkemaan puuduttavasti paikoilleen. Sama vaivaa hieman veltolla otteella läpsytelty etelän suuntsinen groovepala “Sä tuut & sanot mitä tehdään”. Albumin päätöksen “Aavikon halki E-duurissa” herättää villin mielikuvan. Led Zeppelinin “Trampled Underfoot” kohtaa Bob Geldofin Meksikon rajalla. Biisi tuo La Cucaracha-tyyppisine torvineen albumin kompuroivaan päätökseen oikein ylevän ja aurinkoisen lopun.
On toki todettava, että eihän “Tivoli” mikään uusi “Sirkus” suinkaan ole, mutta omat nautinnolliset hetkensä tältäkin kokonaisuudelta löytyy. Mutta että riittääkö se sitten odotusarvoksi, kun kyseessä on Dave “Isokynä” Lindholm, on sitten jo tiukempi kysymys.
***½ / *****
Leave a Reply
You must be logged in to post a comment.