Bjørkø : Heartrot – “Tyylikkään monivivahteinen sieluntyö”

Amorphiksen kitaristin, biisintekijän ja alkuaikojen murisijan, Tomi Koivusaaren pitkään ja hartaasti hauduteltu sooloalbumi on nähnyt päivänvalon muhkesn 15 vuoden valmisteluajan jälkeen. Sanomattakin on selvää, että sukunimeään mukaellen Bjørkøksi nimetty projekti on ollut monessakin suhteessa kunnianhimoinen ja tsiteellisesti ja sävellyksellisesti odotukset korkealle asettava projekti. Aivan hukkaan Koivusaaren ja kumppaneiden panostus projektiin ei ole myöskään mennyt.

Soittajakaartin laadusta ei Koivusaari ole ollut myöskään valmis tinkimään, sillä mukana rytmiryhmässä rumpali Waltteri Väyrynen (ex-Paradise Lost, ex-Bodom After Midnight ja Opeth), basisti Lauri Porra (Stratovarius) ja ohjelmoija-kosketinsoittaja, Janne Lounatvuori (Hidria Spacefolk) taidonnäyte Koivusaaren kyvyistä asettua paitsi folkahtavien ja popahtavien tunnelmien äärelle, on mukaan valikoitunut myös pari kipakan maukasta äärimetallikiskaisua.

Albumi iskee heti kättelyssä luulot pois Carcassin Jeff Walkerin ilkeästi kähisemällä “The Heartroot Rots” -vedolla ja Sólstafirin vokalisti Addi Tryggvasonin omintakeisesti hoilaamalla tunnelmapalalla “Vaka Loka”. Koivusaaren kitaroinnin kannalta mielenkiintoisimmissa vedoissa, Marco Hietalan ja Petronella Nettermalmin (Paatos) duetoimassa “Whitebone Windissa” ja Ismo Alangon siekkaripitoisesti tulkitsemassa “Värinvaihtajassa” on sitä kotikielen alkuvoimaa ja imua vaikka muille jakaa ismomaisella sarkasmilla sopivasti höystettynä.

A-puolen päättävä “Awakening” irrottaa otetta höllemmälle ennen seuraavan puolen tulisesti käyntiin piiskaavaa “World as Fire and Hallucination”, jonka pseudo-saatanalliset säkeet kajauttaa uskottavasti ilmoille Dimmu Borgirin Shagrath. Valitettavasti korkealaatuisen albumin kaksi vaisuinta vetoa, Velcran Jessi Freyn vokalisoima hevijumppa “The Trickster” ja omalla kotikentällään nöyryyttäbän tylsällä ja ennalta-arvattavalla suorituksella karvaan tappion kokeva, Amorphiksen Tomi Joutsenen korahtelema folk-hevi-puudutus “Hooks in the Sky” eivät millään yllä muun albumin tasolle. Mariskan esittämän, komean pop-kappaleessa suomen kieltä kauneimmillaan notkistava “Magenta” nostaa albumin loppupään tasoa, jonka jälkeen sisään uiva instrumentaali “Reverberations” kruunaa albumin kunniakkaasti ja arvonsa mukaisesti.

“Heartrot” on pienine heikkoouksineenkin kokonaisuutena vahva kotimaisen modernisoidun rockin albumi, jolla Koivusaaren musiikillinen monipuolisuus pääsee oikeuksiinsa. Siinä se onnistuu jopa paremmin kuin mitä pääbändinsä tiukahkoihin melodisiin ja rytmisiin maneereihin ajan myötä sidottujen kevyt-dödisten parissa.

4/5