Circlesta ja Plain Ridesta tuttu multi-instrumentalisti Janne Westerlund on julkaissut viidennen sooloalbuminsa, “Talvikaravaani“. Tunnelmissa liikutaan riisutun pelkistetyssä, akustisessa äänimaisemassa. Jonnekin Joose Keskitalon, Martti-Johannes Koivun ja Faarao Pirttikankaan ja “Harvestin” aikaisen Neil Youngin välimaastoon istuva, koruton sävellystyö alkaa avautua kierros kierrokselta paremmin, vaikka albumin kappaleet sinällään ovatkin selkeäpiirteisiä ja omaleimaiseen minimalistisuuten nojaavia.
Vakamielisyydestään huolimatta albumin avaava nimikkobiisi ja “Kuolleet” huokuvat miellyttävää lämpöä. Lähimpänä Westerlundin emobändiä Circleä hypnoottisella poljennollaan muistuttava “Sydämeni lentää” jumittaa myös mukavasti. Autenttinen taide-blues ja havainnollisesti terävä kesähetken kuvaus “Ui” on kaikessa rentouttavassa yksinkertaisuudessaan hienosti sanoitettu musiikillinen matka maaseudun kesäisiin uimareissuihin. Westerholmin aavistuksen Dave Lindholmille omaleimaista puhelaulua muistuttava tulkinta
Albumin ehdoton huippuhetki on shamanistista runonlausuntaa ja herkullisesti pulppuavaa rituaalimusiikkikudontaa yhdistelevä “Entistä merenpohjaa”. Vesa-Matti Loirin “Lapin Kesän” kansamme kollektiiviseen tajuntaan iskostunutta, mollivoittoista näppäilykuviota pääosin lainaava “Pimeydestä vastaava” pärjää lopulta omillaan sekin ja eritoten puhuttelevan sanoituksensa myötä. Albumi päättyy nousujohteisesti maukkaan epävireisen valittavalla laululla siunatun mutta väkevän melodiakierron sisältävän “Lumihevosen” jälkeen käden käänteessä suuria tunteita monitulkinnaisuudellaan herättävään, albumin yksinkertaisen tehokkaalla tunnelmoinnillaan päättävään voimafolk-viisuun, “Varjotarha”.
“Talvikaravaani” on vuoden värisyttävimpiä kotimaisen luomumusiikin teoksia, joka kestää myöhemminkin aikaa ja vuodenaikojen vaihtelua.
4/5
Leave a Reply
You must be logged in to post a comment.