Oulun suuri ja tyly – kenties se ainoa todellinen – instituutio Radiopuhelimet on saavuttanut neljän vuosikymmenen iän. Juhlan kunniaksi julkaistu tuplakokoelma “Kuolemaa karkuun 2007–2023” ei ole pelkkä yhtyeen myöhempien aikojen historiikki, vaan armoton poikkileikkaus yhtyeen luomistyön jalostumisesta, primitiivisestä moukaroinnistaan kirurgisen tarkan punk-ottein vispattuun fuusio-funkiin. Kyseessä on ikään kuin kakkososa yhtyeen vuonna 2006 ilmestyneelle, Hot Igloon julkaisemalle, erinomaiselle tupla-kokoelmalle “Varmaa hapuilua 1986-2002”.
Tuore kokoelma koostuu täysin If Societyn julkaisemasta materiaalista. Se käynnistyy aivan erinomaisen, vuonna 2007 julkaistun “Viisi tähteä” -albumin Venäjän Karjalan harhailukierroksesta kertovalla kappaleella “Kammenogorsk?” Ja etenee, ei kronologisesti, vaan fiilikseltään peräkkäin sopivien biisien letkana kahden CD:n ja kahden LP:n mitan verran. Tyylillisesti yhtyeen voi havaita kelaavansa itseään vielä vanhoilla päivillään ajoittain takaisin kohti alkulähteitään. Samalla se tarjoaa väkevän perspektiivin suomalaisen vaihtoehtomusiikin ehkä tinkimättömimpään jatkumoon tällä vuosituhannella.
Radiopuhelimien luova ydin on aina ollut J.A. Mäen ja Jarno Mällisen symbioosi: toinen karjuu eksistentiaalista angstia ja havaintoja ihmisyyden alhosta mustaakin mustempaa huumoria ja sanomattomia totuuden tölväisyjä viljellen, toisen luodessa kitaralla vastustamattomasti yhdessä Katzin (toinen kitara), Annusen (basso) ja Raatikaisen (rummut) yhdessä hitsaamaa funkia, punkia ja atonaalista vyörytystä vailla vertaa. “Kuolemaa karkuun” -kokoelma osoittaa, ettei yhtye ole missään vaiheessa pehmentynyt vaan vuosien mittaan hienovaraisesti jalostunut. Uudemmassa materiaalissa on kuultavissa jopa pelottavaa ‘tyyntä myrskyn edellä’ -tunnelmaa, mutta ilman tippaakaan siirappisuutta.
Riemukkaimmista hetkistä kokielmalta voisi mainita The Stoogesin pöyhkeydellä tuuttaava “Kvanttidisko“, armoton ‘northern boogie’ “Salaisuus”, Kansanturvamusiikkikomission biisivarastosta versioitu “Joskus olen leivonnainen”, ajan.myötä arvoon arvaamattomaan kasvanut “Globaali anaali” ja hienosti rullaava, erinomaisen tekstin sisältävä akustinen, juureva jyystö “Ei kenenkään maa”.
Kriittisesti tarkasteltuna kokoelman biiseistä suuri osa on vaivattomasti keskitempolla rullaavia numeroita. Silti, jotkin vuosituhannen alkupään syrjäpolut jäävät kokoelmalla vähälle huomiolle, mikä on hieman sääli, sillä juuri ne osoittivat yhtyeen kykenevän muuhunkin kuin pelkkään kulmikkaaseen riffittelyyn. Jonkun perus-‘puhelinfunkin’ paikalle olisi mieluusti voinut lisätä esimerkiksi hervottoman ytimekkään pikarykäisyn “Moottoriperse” tai fuusioraivoamiseen perustuvan, säestetyn työmaa dialogin, “Hailuoto 2″. Nämä ovat kuitenkin nyanssikysymyksiä. Ainoa varsinainen rikollinen erhe kokoelman biisivalinnoissa on ollut Radiopuhelimien tämän vuosituhannen parhaimman biisin, “Tähti ja metsärosvo” pois jättäminen biisilistalta.
Toisaalta kyseiset valinnat painottavat yhtyeen kykyä uusiutua toistamalla itseään – paradoksi, joka on Radiopuhelimien suurin vahvuus.
Albumin nimi on monitulkinnallinen: Radiopuhelimet ei ehkä sittenkään pakene kuolemaa pelosta, vaan silkasta uhmasta. Se on musiikkia, joka ei pyydä anteeksi, ei kosiskele eikä edes yritä vanhentua arvokkaasti. Se pysyy kiinni kurkussa loppuun asti. Välillä hellemmin, mutta silti. 40 vuotta on kulunut, mutta hampaat ja puruvoima ovat yhä tallella. “Kuolemaa karkuun” on näyte siitä mitä tapahtuu, kun monet nähnyt bändiyksikkö kieltäytyy olemasta mitään muuta kuin oma itsensä. Se on päälle käyvää, kaunista ja samalla täysin olennaista.
4/5
Biisilista kahdella CD:llä ja vinyylillä:
1. Kamennogorsk?
2. Luonto on mystinen
3. Kuolemaa karkuun
4. Kvanttidisko
5. Vankifarmilla
6. Kirjeitä keskiluokasta
7. Viisi tähteä
8. Globaali anaali
9. Kilju
10. Harmaata
11. Lappajärvi -75
12. Jumalan nimeen
13. Joskus olen leivonnainen
14. Salaisuus
15. Pitkään liukuun
16. Mestari on poissa
17. Naapuri
18. Omistettu
19. Hullumagneetti
20. Hauki puhuu
21. Yö kun saatiin päätökseen
22. Ei kenenkään maa
23. Supertietoisuus
24. Kylmää hikeä

Leave a Reply
You must be logged in to post a comment.