Dave Forestfield : Empire of Flies – “Entistä laveammalla telalla”

(Propaganda Records / Urkupee OY 2026)

Pohjois-Savon väkevän blues-skenen kantaviin voimiin kuuluvan pitkän linjan vaikuttajan, Dave Forestfieldin yhdestoista sooloalbumi, “Empire of Flies” on hämmentävä, ilmaisullisesti laaja-alainen ja kerroksellinen monoliitti, joka vahvistaa artistin aseman eräänä suomalaisen juurimusiikin visionäärinä. Forestfield ei ole koskaan tyytynyt pelkkään perusmuotoiseen blues-veivaukseen, ja tämän kertaisella herran studiotallenteella vedellään tyylillisesti entistäkin laveammalla telalla.

Tällä kertaa Tatu Metsäpelto, herra artistinimen takana, tuntuu nyt sukeltavan entistä syvemmälle blues rockille viiteelliseen sävelmaisemaan. Aisaparinaan ja albumin aputuottajana toimineenn rumpali-perkussionistin, JP Hautalammen kanssa yhteisymmärrys haetusta lopputuloksesta vaikuttaa artistilla itseltään olleen varsin yhtenäinen. Lyyrisellä puolella liikuskellaan blues-henkeen eksistentiaalisen apatian ja yhteiskunnallisen mädännäisyyden tonteilla, mutta kuitenkin savolaisille ominaisella, hienostuneen kyynisellä ja hirtehis-humoristisella tyylillä.

Albumin yleissoundi on orgaanisen kuuloinen vaikka mijsaukseen onkin jätetyy tietoisesti nuhruisuutta. Välillä se huokuu Shadowplayn kypsemmästä, puhallinvetoisesta tuotannosta muistuttavaa aikuisrockia (“Times Will Change“), välillä Tom Waitsin ja Leonard Cohenin kaltaista, romuluisempaa yökerhoblues-estetiikkaa (“Old Oak Tree” ja “Staying With You“). Rajuimmillaan yhtye iskee härmä-ZZ Top -vaihteen silmään (“V8 Ford and Brotherhood“), mikä herättelee sopivasti kuulijaa rauhallisempien vetojen väleissä.

Kappaleet kuten albumin The Doorsin “L.A. Womanin” sykkeen kaltaisella poljennolla päättävä nimiraita “Empire of Flies” rakentuvat virtaviivaisten rytmien ja tyylikkäästi juurevien kitarakuvioiden varaan, jotka luovat ympärilleen painostavan kehikon. Daven ääni kuiskailee Chris Rean ja Hande Nurmion / Hoedownin vokaalisoundien karhean toteavan välimuodon kaltaisena.

Kypsästä ulkomuodostaan huolimatta albumi ei ole pelkkää helposti kuunneltavaa taustahälyä. Se vaatii kuulijaltaan avarakatseisempaa suhtautumista. Tekstien tasolla liikutaan tämän päivän geopoliittisessa polttopisteessä: raunioilla, joissa kärpäset juhlivat imperiumien luhistumista. Oivaltavan sanan ja hyvin rullaavan grooven symbioosi on kaikessa yksinkertaisuudessaan nautinnollista kuunneltavaa.

Kokonaisuutena “Empire of Flies” on lievästä flegmaattisesta standardinomaisuudestaan huolimatta palkitseva teos. Se ei kosiskele radiosoittoa tai valtavirtaa, vaan seisoo ylväänä omassa marginaalissaan. Se on juuriltaan sivistynyt, hyvin kypsytelty, vahvan identiteetin ja syvälle afroamerikkalaiseen rytmimusiikin maaperään ulottuvat juuret omaava kokonaisuus.

4/5