Sick n’ Beautiful : Horror Vacui – “Eväitä tarpeeksi, tuotantoa liikaa”

(BlkIIBlk Records 2025)

Italialainen Sick n’ Beautiful on parhaimmillaan enemmän kuin pelkkä kauhurock-yhtye; onnistuessaan optimaalisesti se on varmasti visuaalinen spektaakkeli, jonka intergalaktinen sirkusestetiikka kääntää päitä. Uutukaisellaan “Horror Vacui” ryhmä kohtaa kuitenkin nimensä mukaisesti ”tyhjän tilan kammon”. Albumi kunnianhimoiseksi, mutta paikoin tuskallisen sekavaksi hybridiksi, jossa sci-fi-glam, industrial metal, moderni pop-metal ja perinteinen raskas rock yrittävät löytää yhteistä säveltä usein toistensa tehokeinot kampittaen.

Levyn parhaat puolet ovat kiistatta sen biisimateriaalin toimivuudessa ja keulakuva Herma Sickin makeasti muuntautuvassa laulusoundissa. Vokalisti on parhaimmillaan genrerajat ylittävä voimanpesä, joka kykenee kannattelemaan laaja-alaisella tulkintatyylillään heikommassakin terässä olevaa sävellyskynää. Avausraidat lupailevat paljon, tarjoillen tarttuvia kertosäkeitä ja polveilevan groovaavaa riffittelyä, joka tuo mieleen Rob Zombien industrial-potkun ja vaikkapa In This Momentin emo-rockahtavan teatraalisuuden ja jossain takana häilyy myös Mick Marsin aikainen Mötley Crüe ja Ozzy Osbournen ihmissusihaamu. Kuitenkin, kun siirrytään syvemmälle sairaan kauniiseen tyhjiöön, alkaa konsepti rakoilla.

Eniten tenhoa karsiva tekijä on se, että “Horror Vacui” kärsii modernin metallin helmasynnistä: yilituottamisesta. Kun jokainen sekunti on ahdettu täyteen jäykästi pököttävää neljäsosakomppia, trigattua rumpusoundia, syntetisaattorimattoja, sampleja ja päällekkäisiä lauluraitoja, lopputulos on ylikompressoitua massaa, josta puuttuu ihmismäinen kädenjälki, dynaaminen hengittävyys ja joka kääntää lopun viimein useasti tehoefektit tarkoitustaan vastaan. Sävellyksellisesti Sick n’ Beautiful tuntuu olevan yllättävän konservatiivinen. Eikä välttämättä aina huonossa. Vaikka bändi mainostaa itseään outona ja vaarallisena, monet kappaleet nojaavat perinnejuonteisiin riffeihin ja nu-metal/ post-grungahtaviin kertosäerakenteisiin, jotka on kuultu satoja kertoja aiemminkin radioaalloilta. Eniten jää kuitenkin kaipaamaan kuunnon kuristusotetta, särmää ja odottamattomia käänteitä.

Kokonaisuutena “Horror Vacui” on ammattitaitoisesti valmisteltu albumi, joka varmasti löytää paikkansa modernin, melodisen metallin ja kauhurockin kuluttajien soittolistoilta. Se on kuitenkin harmillisen laskelmoidun makuinen, jolta puuttuu se todellinen taiteellinen palo ja vaarallisuuden tunne, joka nostaisi sen tyylilajinsa modernien kestosuosikkien joukkoon. Sick n’ Beautiful on parhaimmillaan silloin, kun se uskaltaa olla aidosti ruma ja outo, ei silloin, kun se yrittää mukailla radioaaltojen soittolistakelpoisuutta muka-rankalla imellyksellä. Biisien anatomiassa kun kerta on hyvää ja purevaa kasariheviklangia, niin homma toimisi selvästi paremmin vähemmän prosessoidulla ja kovempaa potkivammalla äänimaisemalla. Potentiaalia yhtyeessä kiistatta on, mutta liiallinen markkinavetoinen muovikärki edellä tuotettuna tästä semi-industrial-pop-larppauksesta jää valitettavan falski jälkimaku.

2½/5