Entheomorphosis : Pyhä kuilu – “Murskaavan auditiivisen synkkyyden empiiristä tutkiskelua”

Laitilalaislähtöisen sysitumman drone-airueen, Dark Buddha Rising– ja kankaanpäälaisen post metal-avaruus rock -yksikkö , Mr. Peter Hayden/ PH / ENPHIN miehistön jäsenten avantgarde spin-off -projekti, Entheomorphosis on julkaissut alkukesästä debyyttialbuminsa. Nyt ollaan kuitenkin kaukana keveän vaihtelun hakemisesta varsinaiseen ‘leipätyöhön’. Jälki on alkukantaista, painostavaa, murskaavan synkkyyden empiiristä tutkiskelua synkkäsyisen, intensiivisen säveltyön keinoin. Eriskummalliseksi teoksen tekee neljän kappaleen kokonaisuus, joista avaava, “Alkieman” shamanistisen doomin kuiskutteluosuuksista lehahtaa Spinal Tapin “Stonehengen” muinainen haamu, mutta pelkästään hyvällä tavalla huvittavassa mielessä.

Varsinaiset populaarimusiikin mittakaavassa kappaleidenkaltaiset sävellykset, niljakkaan epärytmisenä säröbassoruhjomisena kasvoille roiskuva, Melvinsin ja Om:n rytmisen kulmikkuuden tavoittava “Sikinä” sekä Prodigysta muistuttavana, aavemaisena kosketinujelluksena ohi lepattava “Huntu” muodostavat omanlaisensa, raskassoutuista tunnelmaa sopivasti katkaiseva kappaleparin.

Lopuksi hypnoottisella tom-painotteisella jyskekompilla rituaalimenot käyntiin nostattava, syvyyden lailla kuuntelijaa kutsuva “Iätön” päättää kokonaisuuden jazzahtavana, 12 minuuttin hujakoille yltävänä kolossaalisena doom-drone-siivuna. Erityisesti basisti Lauri Kivelä, kitaristi JP Koivisto ja rumpali Lassi Männikkö osoittavat päätösnumerossa parhaimmillaan välilleen rakentuvaa, Cavaleran veljesten parhaista vuosista kuluneen vuosituhannen loppumetreiltä muistuttavaa soitannollista antaumuksellisuutta ja tarkkapiirteistä telepaattista yhteyttä.

Entheomorphosis -yhtyeen debyytti on raaka ja armoa pyytelemätön luonnontuote, jonka rosoiselta pinnalta heijastuvat olemassaolon, elämän ja kuoleman raa’at realiteetit, joita yhtye skannaa sekä tulkitsee tarkasti ja antaumuksella.

4/5