Indie-popin uusimman aallon naisoletetuista tekijöistä Kristiina Tuhkasen sooloyhtye on Rebekka Holin ohella eräs tämän hetken säväyttävimpiä kotimaisia tapauksia. Kristiinan toinen sooloalbumi, “Muistatteko kuka on Kristiina?” on raikas ja intensiivinen voimannäyttö ja perinnetietoista laulaja-laulantekijä-perintöä vaalivaa kädenjälkeä sisältävä kokonaisuus.
Kristiinan yhdessä Joni Ekmanin kanssa työstämät kappaleet eivät yritä liikaa vaan tukeutuvat ytimekkäästi vahvaan kappaleenrakennuksen, jämäkästi rullaavan bändisoiton ja melodisuuden ymmärryksen ytimeen. Jukka Nousiaisen kanssa yhteistyössä tuotettu albumi soi mukavan kotikutoisesti, mutta sävellysten osalta varsin kypsän oloisesti. Kristiinan ponnekkaat laulusuoritukset huokuvat itsevarmuutta ja luovat vahvoja kontrasteja tekstistä kumpuavien fragiiliuden tunteiden kanssa.
Kahdeksan biisin joukosta edukseen erottuvat vastustamattomalla kertosäkeellä siunattu, Tom Petty -sapluunan tehty “Kala vedessä”, aurinkoisilla melodiakierroilla kuorrutettu “Mahdotonta tavoittaa” ovat erinomaisia biisejä. Ja vaikka “O tempera a mores” liippaakin lattariakkareista ja nasakasti eteenpäin puskevasta disko-rock-kertosäkeestä huolimatta turhankin läheltä Maustetyttojä, biisi on varsin onnistunut. A-puolen päättää mukavan kasarityyppisellä AOR-jännitteellä ladattu “Faija”.
B-puolen avaavat iskuindiehitti “Sha-la-la”, sähäkästi rockaava “Hameenhelma” sekä surumielisesti helkehtivä ja loppua kohti Neil Young & Crazy Horse -tyyppisesti villiintyvä “Honeymoon” ovat kappaleina laadukkaita. Mukavasti ilmaa yhtyeen yleissoundiin tuovilla taustalauluilla varustettu “Murmeli” ei jää kovinkaan paljon edellämainittuja jälkeen.
Joni Ekmanin ja Joel Hyttisen kitarointi, basisti Hilla Kohtamäen ja rumpali Essi Niemisen rytmityö sekä koko köörin ilmavasti huokailemat taustalaulut osoittavat merkkejä tiukkaan hitsautuneesta yhtyeestä, jonka kyvykkyys ja musiikillinen ymmärrys nousee lopulta paremmaksi kuin osiensa summa.
4/5
Leave a Reply
You must be logged in to post a comment.