Wild Thing – Jimi Hendrixin lyhyt ja vaikuttava elämä

Philip Norman, suomentanut Jussi Niemi, Aviador, 2022

“Valo oli Jimin työkalu. Jimi käytti valoja raja-aitojen kaatamiseen” – Carlos Santana

Esipuheeseen on kirjailtu muun muassa aikalaiskriitikon toinen täydentävä kiteytys: “Jimi nappasi bluesin Missisippin suistosta ja lähetti sen Marsiin”.

Pitkän linjan musiikkitoimittaja Jussi Niemi, jos kuka oli nappivalinta tämän Jimi Hendrix -teoksen suomentajaksi. Mittavan uransa aikana Niemi on toimittanut useita juurimusiikkiin pohjautuviakirjateoksia. Suomentajan jälkisanat”-osiossa Niemion kiitollinen tämän kirjan kääntämistyöstä, jossa paneudutaan Jimi Hendrixin psyykeen, lapsuuteen,sosiaalisiin kuvioihin, rasismiin ja nyt kaikkein perusteellisemmin hämärään kuolemaan kuin mitä aikaisemmin. Niemelle Jimi on edelleen yksi suurimmista musiikin tekijöistä.

Jussi Niemi muistelee 17-vuotiaana kokemaansa poikkeuksellista The Jimi Hendrix Experience -konserttia Helsingin Kulttuuritalossa maanantai-iltana 22.5.1967. Aloituskappaleen arvailulle tulee nyt faktatietoa! Se oli Purple Haze, ei Foxy Lady!! Niemen kerronnassa on myös kuvausta trion lava-aktista ja spiritualistisista tunnelmista. Vuosia myöhemmin Jussi Niemi kysyi Johnny Winteriltä Jimistä.”Jimi yhdisti bluesin avaruuteen. Miten sitä voisi panna paremmaksi?”, Winter vastasi. 

Vuosikymmenten saatossa Jimi Hendrix -kirjateoksia, albumi- ja videojulkaisuja on tuotu markkinoille mittavat määrät. Tässä kirjassa myös käydään läpi Jimin lapsuutta ja varttumista teiniksi, kunnes kitaransoitto oli hänelle pelastus antaen suurta terapiaa ankeiden olojen, nuorena poikana äidin menettämisen ja rankan isäsuhteen keskellä. Jimi harjoitteli kitaransoittoa suurella palolla. Artisti- ja bändiesikuvia oli paljon. Hendrix kuunteli ennakkoluulottomasti bluesia, rockia, soulia, jazzia, folkia… innokkaasti radiotaajuuksilta ja levyiltä. 

Soittotaitojen karttuessa hän kiinnittyi muun muassa Little Richardin, Curtis Knightin, The Isley Brothersin, Ike & Tina Turnerin ja Wilson Pickettin keikoille sessiokitaristiksi. Kuvioissa olivat myös varhaiset studiotaltioinnit.

“Jimmy tuli mun kotiin New Jersey´’hin koesoittoon. Se otti kitaransa esiin, soitin oli vanhassa säkissä,koska Jimmyllä ei ollut varaa laukkuun. Pyysin sitä soittamaan jotain mistä se itse piti ja se soitti jotain Curtis Mayfieldiä. Sanoin Jimmylle, että paikka on sun”, Italo-amerikkalainen Joey Dee muisteli, hän johti ensimmäistä pääasiassa valkoiselle yleisölle soittanutta kaksiväristä pop-kokoonpanoa.

Sittemmin Hendrixin uran kehityskulkua, kanssamuusikoita ja kohokohtia studiosessioista keikkoihin tuodaan esille syvemmin. Näistä kirjan lukija saanee omansa: uutta tietoa ja näkökulmia, kun uppoutuu ajatuksella tekstiin. 

Kirjan luku 19 palaa Jimi Hendrixin kuolinpäivän aamuun Lontoossa 18.9.1970, jossa käydään läpi traagista uutista Hendrix-muusikkojen, kuten muun muassa myös Eric Claptonin, Eric Burdonin, Jimin tyttöystävien Fayne Pridgonin ja Monica Dannemanin heijasteina. Hendrixin kehosta ei löytynyt ruumiinavauspöytäkirjojen mukaan merkkiäkään huumausaineista vain vähän alkoholia ja unilääkkeitä.

Jimi Hendrixin varhainen poismeno 27-vuotiaana on edelleen nostattanut ilmoille spekulaatioita mitä todella tapahtui. Tämä kirja vihjaa oliko kuitenkin kyse kitaristilegendan saattaminen pois päiväjärjestyksestä jonkun tai joidenkin tahojen toimesta. 

Jussi Niemi ja Aviador ovat jälleen tehneet hatunnoston arvoista yhteistyötä!