Faith No More
+ CMX, Waltari
Kaisaniemi, Helsinki
24.6.2009
12 vuoden odotus on vihdoin palkittu. Bändi jonka ei pitänyt ikinä tehdä paluuta on tullut takaisin Suomeen. Lipunmyynnin perusteella Faith No Moren nykysuosio on hämmentävää luokkaa. Toki kaikille 80-luvun taiteessa syntyneille musadiggareille bändi on varmasti tuttu nuoruudesta ja yleisöstä oli havaittavissa sama ilmiö. Keski-ikä huiteli varmasti lähellä kolmeakymmentä. Bändi on merkityksellinen Noisen syntyhistorian kannalta. Album of the Year oli eräs tärkeä levy, jonka innoittamana Tero Kallio on perustanut tämän sivuston.
Waltari ja CMX olivat etukäteen musiikillisesti varsin onnistuneita valintoja lämppäreiksi. Molemmilla bändeillä on aiempia kytköksiä illan tähtiin. Valitettavasti molempien bändien rooliksi jäi taustamusiikin luominen Kaisaniemen kansalle. Sen mitä ehdin kuunnella Waltari soitti melko lailla hittiputkea mm. Atmosfear, So Fine ja Feel. CMX puolestaan soitteli rutiininomaisesti mitä halusi uransa varrelta mm. megalomaaninen Kaikkivaltias, Gouldin tuottama Taivaan lapset ja uusin turhake Kivinen kirja. Mutta kaikkihan olivat tulleet paikalle, vain ja ainoastaan Faith No Moren takia. Kärtsy Hatakan sanoin Nyt ysäröidään!
Keikan alkuun kuultiin odotetusti omaa kiertuetta ironisesti piikittelevä Peaches & Herb -laina Reunited. Herkän soul-kappaleen sanoitukset Miken ja Roddyn duettona toimivat hauskana pilana, yhdistettynä Pattonin ontumiseen kävelykepin kanssa. Pilkkaa tehtiin muille re-unioneille. Esim. Download-keikalla mollattiin Journeytä ja Mötley Crüeta. FNM sen sijaan oli paremmassa iskussa kuin koskaan aiemmin. Pattonin karisma, yhdistettynä klassikkosävelmiin ja tiukasti treenattuun soittotatsiin, tuskin jättää ketään paikalla ollutta kylmäksi. Illan toinen musiikillinen vitsi oli Chinese Arithmetic kappaletta alustanut Lady GaGan Pokerface -hittirenkutus. Mike Pattonin beatboxingin myötä kappale kuulosti vihdoin siedettävältä. Monelle tuli varmasti mieleen Brixton-liven New Kids On The Black -irvailu. Oi niitä aikoja! Encoressa kuultiin lisäksi vitsien vitsi Bee Gees koveri I Started a Joke.
Kerrankin voi hyvin mielin todeta, että keikan kaikki kappaleet olivat loistavia. Valitettavasti kiertueella aiemmista soitetuista kappaleista mm. The Real Thing, Malpractice, Pristina, RV ja Take This Bottle jäivät tällä kertaa soitttamatta, mutta sen sijaan suomalaisia hellittiin Digging The Gravella, joka soitettiin ensimmäistä kertaa koko Second Coming -kiertueella. Oman keikan olisi sataprosenttisesti kruunannut Ricochet. No ihan kaikkea ei voi saada. Kokonaisuutena kappalevalikoima oli oivallinen sekoitus pakollisia hittejä ja klassikko-albumien parhaimpia rähinävetoja mm. Cuckoo for Caca, Be Aggressive ja Suprise, You’re Dead! Keikalla kuultiin 22 kappaletta ja yleisön innostuksen perusteella olisi mennyt toinen mokama. Valitettavasti Kaisaniemen tiukka soitta-aikaraja kello 22 päätti odotetusti keikan.
FNM lienee ainoita bändejä, joiden keikalla on luonnollista siirtyä Cuckoo for Caca raivopurkauksesta Easyn hittislovariin. Se kiteyttää hyvin bändin viehätyksen. Yhtye rikkoi aikanaan rajoja ja kuulostaa edelleen tuoreelta, vaikka se ei ole julkaissut mitään materiaalia, sitten 90-luvun grunge-aallon. Billy Gouldin bassotaitelun ja Roddy Bottumin koskettimet muodostavat edelleen lyömättömän parivaljakon. Ei tule mieleen toista metallibändiä samankaltaisella voimakaksikolla. Ehkäpä juuri siksi FNM kuulostaa edelleen järisyttävän erilaiselta verrattuna mihin tahansa nykyiseen metalliryhmään. Unohmatta Mike Pattonin ilmiömäistä vokaaliakrobatiaa. Kun kerran keikoilla on näin hyvä fiilis, voimme jäädä odottamaan kieli pitkällä uutta FNM-albumia ja oikeaa toista tulemista.
Keikka oli yksinkertaisesti häkellyttävän hieno tunnelmaltaan. Ylisanoja voisi luetella tusinoittain ja on äärimmäisen vaikea ajatella keikasta mitään negatiivistä. Pyyhkeitä voi laittaa sen sijaan osalle yleisöä, jonka mielestä keikalla hyppiminen ja heiluminen ei ole suvaittavaa. Jos ei tunne itseään kotoisaksi 17 000 hengen joukossa, voi suosiolla siirtyä hivenen taaemmaksi kuuntelemaan keikkaa, kuin potkia vihamielisesti muita liikkuvia faneja. Myös paikallaan seisoville junteille, joiden oma keikkanautinto hukkuu keskittymällä muiden ihmisten tönimiseen voi suositella Gentle Art of Making Enemies -sanoitusta terveisiksi. Kyllä kaikille löytyy tilaa. Ulkokeikoilla kun ei ole numeroituja paikkoja. Niille jotka edelleen epäröivät FNM nykykuntoa suosittelen hankkimaan Ruisrock-piletit, sillä pelkkä FNM-keikka on sen arvoinen!
Faith No More
Kaisaniemi, Helsinki 24.6.2009
1. Reunited (Peaches & Herb koveri)
2. From Out of Nowhere
3. Land of Sunshine
4. Caffeine
5. Evidence (osittain Espanjan-kielisesti)
6. Poker Face (Lady GaGa koveri) / Chinese Arithmetic
7. Surprise! You’re Dead!
8. Last Cup of Sorrow
9. Cuckoo for Caca
10. Easy
11. Ashes to Ashes
12. Midlife Crisis
13. Introduce Yourself
14. King for a Day
15. The Gentle Art of Making Enemies
16. Be Aggressive
17. Epic
18. Just a Man
Encore:
19. Chariots of Fire / Stripsearch
20. Digging the Grave
Encore 2:
21. I Started a Joke
22. We Care a Lot
Comments
5 responses to “Vitsillä sisään Faith No More!”
“Waltari ja CMX olivat etukäteen musiikillisesti varsin onnistuneita valintoja lämppäreiksi. ”
Mikäs siinä, jos oikeesti piti lämppärivalinnoista. Taisin itse monen muun tavoin maksaa sen 59e (?) pelkästään Faith No Moresta.
Sitä samaa tarkoitinkin jutussa, että perjaatteessa sopivia valintoja, mutta ketään ei kiinnostanut, koska FNM oli kaikkien mielessä.
“Waltari ja CMX olivat etukäteen musiikillisesti varsin onnistuneita valintoja lämppäreiksi. ”
Mikäs siinä, jos oikeesti piti lämppärivalinnoista. Taisin itse monen muun tavoin maksaa sen 59e (?) pelkästään Faith No Moresta.
Sitä samaa tarkoitinkin jutussa, että perjaatteessa sopivia valintoja, mutta ketään ei kiinnostanut, koska FNM oli kaikkien mielessä.
Yleisö oli omien kokemusteni mukaan jopa yllättävän rauhallista, olisin odottanut hieman enemmänkin liikettä. Mutta keski-ikä näkyi yleisössä, vaan ei esiintyjässä. Arvostelija jäi kaipaamaan jotain suosikkikappalettaan, samoin. Paria kymmentä. Niitä kohokohtia olisi ollut lisää, kuten jo todettu, kaksin verroin.
FNM:stä on kypsynyt aikaansa olevan materiaalin ja uskomattoman lahjakkaiden ja innovatiivisten muusikoiden ansiosta yksi nykymusiikin virstanpylväistä. Studio albumien perusteella se oli sitä jo joskus, kunnes Opeth yms. veivät aiheen vielä pidemmälle. Nykyinen FNM:n live kunto nosti sen jälleen ansaitsemalleen paikalle, aivan suurimpien joukkoon, ehkä jopa piikki paikalle.
Kunpa saisimme vielä uutta studio materiaalia saman kypsymisen jäljiltä ja uuden kiertueen asian tiimoilta. Ehkä rima nousisi yhä vaan korkeammalle, potentiaalia riittää silminnäkijöiden mukaan.
Harvinaisen hyvä kommentti. Sekä laadultaan, että mielipiteiltään. Olen aivan samaa mieltä. Hivenen enemmän olisin odottanut keski-ikäisen yleisön liikettä, mutta onneksi bändissä ei näkynyt “ikä” lainkaan.
Toki odotin myös itse ziljoonaa muuta biisiä, mutta Ricochet oli se mikä jäi eniten harmittamaan. Hyvä kappalelista kumminkin. Kiertueen parhaita settejä.
Keikan myötä myös itse jään odottamaan innolla uutta FNM matskua, jos (ja kun) sitä tulee.
hattua kommentoijalle vielä kerran!
Yleisö oli omien kokemusteni mukaan jopa yllättävän rauhallista, olisin odottanut hieman enemmänkin liikettä. Mutta keski-ikä näkyi yleisössä, vaan ei esiintyjässä. Arvostelija jäi kaipaamaan jotain suosikkikappalettaan, samoin. Paria kymmentä. Niitä kohokohtia olisi ollut lisää, kuten jo todettu, kaksin verroin.
FNM:stä on kypsynyt aikaansa olevan materiaalin ja uskomattoman lahjakkaiden ja innovatiivisten muusikoiden ansiosta yksi nykymusiikin virstanpylväistä. Studio albumien perusteella se oli sitä jo joskus, kunnes Opeth yms. veivät aiheen vielä pidemmälle. Nykyinen FNM:n live kunto nosti sen jälleen ansaitsemalleen paikalle, aivan suurimpien joukkoon, ehkä jopa piikki paikalle.
Kunpa saisimme vielä uutta studio materiaalia saman kypsymisen jäljiltä ja uuden kiertueen asian tiimoilta. Ehkä rima nousisi yhä vaan korkeammalle, potentiaalia riittää silminnäkijöiden mukaan.
Harvinaisen hyvä kommentti. Sekä laadultaan, että mielipiteiltään. Olen aivan samaa mieltä. Hivenen enemmän olisin odottanut keski-ikäisen yleisön liikettä, mutta onneksi bändissä ei näkynyt “ikä” lainkaan.
Toki odotin myös itse ziljoonaa muuta biisiä, mutta Ricochet oli se mikä jäi eniten harmittamaan. Hyvä kappalelista kumminkin. Kiertueen parhaita settejä.
Keikan myötä myös itse jään odottamaan innolla uutta FNM matskua, jos (ja kun) sitä tulee.
hattua kommentoijalle vielä kerran!
Ai on tuollakin keikalla ollut tuota itseään täynnä olevaa patsastelijaa. Viime vuoden tuskaan oli samaa sakkia ilmeisesti eksynyt. Kovin oli vihaista kun joku pogotessa vähän tönäisi.
Vitun apinat jotain järkeä saatana!!
Te ootte menneet kuuntelemaan rockia, ettekä mitään vitun teatterinäytöstä!
Ai on tuollakin keikalla ollut tuota itseään täynnä olevaa patsastelijaa. Viime vuoden tuskaan oli samaa sakkia ilmeisesti eksynyt. Kovin oli vihaista kun joku pogotessa vähän tönäisi.
Vitun apinat jotain järkeä saatana!!
Te ootte menneet kuuntelemaan rockia, ettekä mitään vitun teatterinäytöstä!