Vihan Muna : Nostalgia on kuollut – “Monisyisen sähäkkä tapaus”.

Turkulainen, pitkän linjan punk-pitoisen tuuttauksen rock-räminäveteraanit Vihan Muna yllättää iloisesti toisella pitkäsoittoalbumillaan. Liikkuvat Lapset-, Uhrijuhla- ja 500 kg lihaa -yhtyeissä vaikuttaneesta konkariduolla Hoss Siivonen – Olli Kauniskangas soitin ja sävelkynä pysyvät vielä vuosikymmentenkin jälkeen taidokkaasti hallussa. tyylitellyn pelkistetysti, vuosikymmenten varrelta matkaan tarttuneiden elementtien myötä Vihan Munaa on hankalaa ja tarpeetontakin kategorisoida sen tarkemmin. Vengot mutta tarttuvat kappalerakenteet sinkoilevat välillä mausteita mm. peltisemmästä Hande Nurmiosta, Dinosaur Jr.:sta, The Smiths:sta, Kumikamelista, Televisionista ja Röyhkästä. Onpa mukana myös riipivän rupista noise-kitaran turinaakin.

Herrain pitkän linjan kokemus kuuluu myös lyyrisellä puolella, jossa omalaatuista, kolhujen ja karikkojen muovaamaa kulmaa arkisiin myötä- ja vastamäen käymisiin. Ja sitä ammennettavaa löytyy ja riittää useiden kuuntelukertojen verran. Vaikka paikoin tarinoinnin tuoksinnassa käydään absurdismin aallokon harjoilla, pysyy Vihan Munan paatti kuivana hörppäämättä liikaa vettä sisuksiinsa. Neljäntoista sopivasti varioivan kappaleen kokonaisuus on venko, vahva, polveileva, omalla perverssillä tavallaan mielenkiintoinen, elämänmyönteinen mutta sopivalla tavalla piikikäs. Tämän perusteella on ollut enemmän kuin mieluisaa, että jo 1970-luvun puolella ensiaskeleensa ottanut yhtye sai vanhoilla päivillään uuden mahdollisuuden toiselle tulemiselleen. “Nostalgia on kuollut” on oikein maukas tapaus, josta vääntyneen kitarakampeamisen ystävälle riittää riemua vielä pitkäksi aikaa.

4/5