Tuska 2010, osa 3 – Sunnuntain kovimmat
Teksti, Olli Koikkalainen
Kuvat, Xeniya Balsara
Tuskan sunnuntai ei alkanut järin ruusuisissa merkeissä, sillä matka Helsinkiin oli harvinaisen hikinen ja sille antoi oman pikantin säväyksensä lähietäisyydellä istunut ADHD-kakara, joka hoilasi kovaan ääneen muun muassa Juha Tapiota. Vaikka hien määrä pysyikin ikävän vakiona myös tulikuumassa festariteltassa, mieliala koheni eksponentiaalisesti karun junamusisoinnin jäljiltä heti, kun Finntrollin Nifelvind-uutukaisen introbiisi pärähti soimaan. Faktana kuultuna Finntrollit joutuivat esiintymään pikkulavalla, koska illan päätähti kristus-Mustaine piti trolleja aivan liian saatanallisena bändinä soittamaan samalla lavalla kuin Megadeth. Kutsumaansa väkimäärään nähden Finntroll olisi ehdottomasti ansainnut paikkansa päälavalla. Luultavasti tämä seikka avasi Cannibal Corpselle uskomattoman mahdollisuuden vetää koko kansan iloksi “vähemmän” saatanallisia säkeitä päälavalla.
Tuttuun tapaansa varsin näyttävästi pehkojaan pyörittäneen peikkoköörin setin vapautti käyntiin Nedgång, jonka aikana vauhtiin pääsi myös runsaslukuisen yleisön jonkinsorttinen humppapitti. Toisena kuultu Dråp kärsi hieman kitaraongelmista, mutta ne jäivät taakse heti Slaget Vid Blodsälv -klassikon saadessa vuoron. Tämän jälkeen keikka olikin yhtä pakanallisen skandinaavimetallin riemujuhlaa, jollaisen vain Finntroll osaa loihtia. 13 biisin settiin mahtui Nifelvindin materiaalia lopulta viiden kappaleen verran. Parhaiten niistä toimi keikan loppupäähän säästetty Solsagan, vaikka kivikova oli esimerkiksi myös Under Bergets Rot. Sen aikana myös Ville Sorvali kävi karjumassa mikkiin, jonka käytössä tosin Vrethilläkään ei ollut mitään ongelmia missään vaiheessa. Vaikka uusissa biiseissä ei ollut motkottamista, parhaat reaktiot yleisön puolella syntyivät joka tapauksessa klassisemmasta trollimateriaalista. Keikan musiikilliset kohokohdat olivatkin Trollhammaren, Jaktens Tid ja Segersång.
Iltapäivän varsinainen huippuhetki koettiin kuitenkin Jaktens tidin jälkeen, jolloin mikrofoniin tarttui köörin taiteellinen johtaja Henri “Trollhorn” Sorvali. Pienten huudatusten jälkeen miekkonen kysäisi, löytyykö yleisön seasta myös nainen, joka asuu hänen kanssaan. Naisen löydyttyä Trollhorn sitten heitti ilmoille tyylikkään kosinnan, jonka vastaus jäi ikävä kyllä hurraavan yleisön takia kuulematta. Tarina kuitenkin kertoo, että kosketinsoittaja sai ‘kyllä’-vastauksen välittömästi tekstiviestillä. Finntrollin lisäksi Tuskan sunnuntaihin mahtui vain yksi kunnolla tajuntaa heilauttanut esitys. Eikä sitä todellakaan tarjonnut yllättävänkin vaisuksi uupunut W.A.S.P. tai kovasti yliarvostettu Nile, vaan vahvaa renessanssiaan elävä Megadeth.
Etukäteen Megadeth oli lupaillut soittavansa Rust in Peace -albumin kokonaisuudessaan, mikä saikin monen pitkän linjan diggarin odottamaan Tuskaa kieli pitkällä. Tätä nannaa saatiin kuitenkin odotella hetki, sillä keikan alkutahdit hypeltiin edes-takaisin aikavälillä 1986-2009. Wake Up Dead toimi ihan hyvänä avauksena, eikä In My Darkest Hourissa tai Head Crusherissa ollut pahemmin motkottamista, vaikka tuuli vähän riepottelikin soundeja. Ensimmäinen täsmätäräytys oli kuitenkin vasta Skin O’ My Teeth, joka sai eloa myös vähemmän Megadethia tuntevaan kansanosaan. Tämän jälkeen tutun vähäeleinen Dave Mustaine tokaisi, että on aika palata 20 vuotta ajassa taaksepäin aikaan, jolloin suurin osa yleisöstä oli vielä vauvoja. Rust in Peace -putken käynnisti Holy Wars…, jonka aikana tukkapehkoaan silmillään roikottanut Mustainen poseerasi varsin auliisti tv-kameroille. Ja mikäs oli poseeratessa, sillä sormet liikkuvat yhä vähintään yhtä vikkelästi kuin Metallica-kollegoillaan.
Kuuden biisin mittaisen Rust in Peace -putken aikana ei paljoa jarruteltu eikä kuultu välispiikkejä, mutta eipä niitä kaivannutkaan. Etenkin Five Magicsin aikana Mustainen laulu kuulosti hetkittäin normaaliakin väkinäisemmältä. Tunnelmaa se ei juurikaan haitannut, kuten ei sekään, että Hangar 18:n soidessa huomattavan sekaisin ollut Andy McCoy rynni halki yleisön Jäger-pulloineen ja talloi myös allekirjoittaneen varpaille…
Kun Mustainen valkoinen kauluspaita vaihtui setin loppupuolella mustaan Johnny Cash -t-paitaan, muuttui tarjontakin samalla taas muitakin kuin Rust in Peace -diggareita palvelevaksi. Trust-hitti kuulosti yllättävänkin hyvältä, mutta se ei vetänyt vertoja Angry Again -harvinaisuudelle Last Action Hero -leffan soundtrackilta. Komeaa kuultavaa oli niin ikään A Tout Le Monde -slovari ja tuima yksinpuhelu Sweating Bullets, jolla Mustainen ääni kuulosti ensimmäistä kertaa keikan aikana loistavalta. Symphony of Destruction herätti yleisön yhteislauluun ja Peace Sells viimeisteli keikan jättäen Megadethistä niin tiukan vaikutelman, että paluu hikisenä ankeaan arkeen ei tuntunut enää juuri lainkaan vastenmieliseltä.
Megadeth Tuskassa 4.7.2010:
1. Wake Up Dead
2. In My Darkest Hour
3. Head Crusher
4. Skin O’ My Teeth
5. Holy Wars… The Punishment Due
6. Hangar 18
7. Five Magics
8. Poison Was the Cure
9. Tornado of Souls
10. Dawn Patrol
11. Trust
12. Angry Again
13. A Tout Le Monde
14. Sweating Bullets
15. Symphony Of Destruction
————–
16. Peace Sells
Comments
11 responses to “Trollhorn hempeänä ja Mustaine tylynä”
makuasioita taitavat olla nämä arvostelun pätkät
makuasioita taitavat olla nämä arvostelun pätkät
No niin taitavat, oli meinaa Megadeth (valitettavasti) helvetin vaisu ainakin meidän porukoiden mielestä. Tai sitten toimittaja on mennyt fanilasit silmillä koko keikan. Cannibal Corpse taasen vastasi päivän, ja ehkä koko viikonlopun kovimmasta vedosta.
Ja jos huomasit tuosta aiemmasta jutusta Tuska Murskaamon mieleen, niin Cannibal oli myös yksi viikonlopun kovimmista allekirjoittaneen mielestä.
No niin taitavat, oli meinaa Megadeth (valitettavasti) helvetin vaisu ainakin meidän porukoiden mielestä. Tai sitten toimittaja on mennyt fanilasit silmillä koko keikan. Cannibal Corpse taasen vastasi päivän, ja ehkä koko viikonlopun kovimmasta vedosta.
Ja jos huomasit tuosta aiemmasta jutusta Tuska Murskaamon mieleen, niin Cannibal oli myös yksi viikonlopun kovimmista allekirjoittaneen mielestä.
Miksi ihmeessä ihmiset kehuvat tuota Megadethin keikkaa? Mustainehan lauloi aivan päin vittua, eikä missään hyvässä mielessä. Keikkaa koko päivän odottaneena lähdettiin pois kun, Mustainen vokaalit kuulostivat enemmänkin joltain karaoke-baariruusun esitykseltä, kuin miltään muulta. Joko Dave oli kännissä/aineissa tai pahasti on ääni lähtenyt mieheltä.
Miksi ihmeessä ihmiset kehuvat tuota Megadethin keikkaa? Mustainehan lauloi aivan päin vittua, eikä missään hyvässä mielessä. Keikkaa koko päivän odottaneena lähdettiin pois kun, Mustainen vokaalit kuulostivat enemmänkin joltain karaoke-baariruusun esitykseltä, kuin miltään muulta. Joko Dave oli kännissä/aineissa tai pahasti on ääni lähtenyt mieheltä.
Samaa mieltä meikäläinen. OIkein vitutti oikeasti kuunnella sitä Mustosen kiekumista. Heppu tuntui vetävän ihan eri biisejäkin, ainakaan se ei muistanut sanoja eikä laulumelodioita pätkääkään. Skin o’ My Teeth tuntu olevan ainut raita missä mies osu edes hiukan sinne päin. Kauheeta basaa tuo oli ainakin mulle, todellinen antikliimaksi koko festarille.
Samaa mieltä meikäläinen. OIkein vitutti oikeasti kuunnella sitä Mustosen kiekumista. Heppu tuntui vetävän ihan eri biisejäkin, ainakaan se ei muistanut sanoja eikä laulumelodioita pätkääkään. Skin o’ My Teeth tuntu olevan ainut raita missä mies osu edes hiukan sinne päin. Kauheeta basaa tuo oli ainakin mulle, todellinen antikliimaksi koko festarille.
Antikliimaksi on kyllä paras tapa kuvata tuota keikkaa. Viisi kertaa olen nyt nähnyt bändin toiminnassa, viimeksi edeltävällä kerralla jäkishallilla. Silloin Mustainella tuntui olevan mikit ihan päin vittua säädettynä, mutta nyt alan epäilemään, että laulu oli jo silloinkin päin vittua.
90-luvulla bändi heitti parhaat keikkansa, sille ei voi mitään.
En kyllä muista, että olisin aiemmin jättänyt odottamani keikan kesken sen takia, että se on niin hanurista. Nyt oli vain pakko, että pystyisi mitenkään kuuntelemaan edes levyiltä bändiä.
Antikliimaksi on kyllä paras tapa kuvata tuota keikkaa. Viisi kertaa olen nyt nähnyt bändin toiminnassa, viimeksi edeltävällä kerralla jäkishallilla. Silloin Mustainella tuntui olevan mikit ihan päin vittua säädettynä, mutta nyt alan epäilemään, että laulu oli jo silloinkin päin vittua.
90-luvulla bändi heitti parhaat keikkansa, sille ei voi mitään.
En kyllä muista, että olisin aiemmin jättänyt odottamani keikan kesken sen takia, että se on niin hanurista. Nyt oli vain pakko, että pystyisi mitenkään kuuntelemaan edes levyiltä bändiä.
Katoin keikan alun ihan kalja-alueen rajalta, jossa tuuli vei ja heitteli soundeja niin pahasti, että homma meni välillä melkoiseksi äänimössöksi. Sitten kun ängettiin lähemmäs miksauskoppia, soundimaailma muuttui huomattavasti kirkkaammiksi. Mustainen laulunkin erotti paremmin, eikä se kuulostanut lainkaan sen pöllömmältä kuin yleensäkään (eihän Dave mikään mestarilaulaja siis normaalistikaan ole). Sanojen unohtelua en havainnut, mutta joitain Mustainen puheosuuksia tuli kyllä nauhalta.
Katoin keikan alun ihan kalja-alueen rajalta, jossa tuuli vei ja heitteli soundeja niin pahasti, että homma meni välillä melkoiseksi äänimössöksi. Sitten kun ängettiin lähemmäs miksauskoppia, soundimaailma muuttui huomattavasti kirkkaammiksi. Mustainen laulunkin erotti paremmin, eikä se kuulostanut lainkaan sen pöllömmältä kuin yleensäkään (eihän Dave mikään mestarilaulaja siis normaalistikaan ole). Sanojen unohtelua en havainnut, mutta joitain Mustainen puheosuuksia tuli kyllä nauhalta.
Itse oltiin suoraan miksauskopin edessä, joka on yleensä paras paikka katsoa keikkaa, joten taisi humalatila vaikuttaa sinun kuunteluusi.
Itse oltiin suoraan miksauskopin edessä, joka on yleensä paras paikka katsoa keikkaa, joten taisi humalatila vaikuttaa sinun kuunteluusi.
Eipä kyllä vaikuttanut. Käytännössä selvin päin olin.
Eipä kyllä vaikuttanut. Käytännössä selvin päin olin.
Mustaine oli hieman väsyneen oloinen, kun katsoin keikkaa lähempää, eikä muutenkaan ollut ihan parhaassa hapessa, flunssaa? Itseäni ei kuitenkaan laulun takeltelu hirveästi haitannut, kun soitto kuitenkin kulki ja musiikki oli hyvää. Siinä missä Mustaine oli väsynyt, olivat Ellefson ja Broderick suorastaan liekeissä.
Mustaine oli hieman väsyneen oloinen, kun katsoin keikkaa lähempää, eikä muutenkaan ollut ihan parhaassa hapessa, flunssaa? Itseäni ei kuitenkaan laulun takeltelu hirveästi haitannut, kun soitto kuitenkin kulki ja musiikki oli hyvää. Siinä missä Mustaine oli väsynyt, olivat Ellefson ja Broderick suorastaan liekeissä.
[…] Wars, Hangar 18 ja Tornado of Souls, muutoin keikka setti noudatti lähes identtisesti viime vuoden Tuska-keikkaa. Vaikka en liiemmin Megadethin viimeisimmistä levyistä pidä, Trust-viisu toimi osuvana […]
[…] Wars, Hangar 18 ja Tornado of Souls, muutoin keikka setti noudatti lähes identtisesti viime vuoden Tuska-keikkaa. Vaikka en liiemmin Megadethin viimeisimmistä levyistä pidä, Trust-viisu toimi osuvana […]