Tiukkaa paatosta ja bailausta – Pain, Fear of Domination ja Ember Falls villitsivät klubikansaa

Pain, Fear of Domination, Ember Falls
Tampere, Klubi, 1.2.2018

Industrial-metallin sanansaattaja, Peter Tägtgrenin kipparoima Pain saapui vieraaksi Tampereen Klubille. Lämmittelijöiksi oli pestattu niin ikään elektro-vaikutteita metalliinsa kauhova Fear of Domination. Illan aloitti kotikentällään soittanut Ember Falls, joka jäi aikataulullisista syistä väliin. Kuvaaja ehti kuitenkin paikalle.

Huom! Pienet kuvat saa klikattua isommiksi.

Fear of Domination uskoo more is more -filosofiaan, ainakin mitä live-esiintymiseen tulee. Lavalle nousee kahdeksan musikanttia; laulajia on kaksin kappalein, samoin kuin rumpaleita. Jokaisella on maalattu naama, ja visuaalisuuteen on muutenkin panostettu.

Huolella vaalittu imago haalistuu silti nopeasti, mikäli musiikista ja livemenosta ei löydy tulta ja tappuraa sen tueksi. Vaikka yhtye rakentaa musiikkinsa samankaltaisista palasista kuin Pain, on sen livemeno illan pääbändiin verrattuna täysin eri maailmasta. Se on kuin ruotsinlaivabändi helvetistä, ja piru vie, sellaiselle risteilylle tahtoisin mukaan.

Fear of Domination tuo mukanaan show’n. Vaikka yhtyeen kappaleista löytyy aggressiota, se kanavoituu livetilanteessa positiiviseksi energiaksi. Yhtye ei pui naama irvessä nyrkkiä, vaan se pistää pystyyn bileet.

Kuin varmistaakseen sanomansa perillemenon lyhyehkö setti päätetään Bloodhound Gang -coveriin Bad Touch, jonka lopussa laulajakaksikko hyppää keskelle yleisöä tanssimaan ja laulattamaan ihmisiä.

Hyvin lämmitetyille lauteille illan päätteeksi kapuava Pain on eri maata. Monesta yhtyeestä ja yhteydestä tuttu Peter Tägtgren jättää sekoilun vähemmälle ja keskittyy vain olennaiseen.

Alku vaikuttaa huolestuttavalta. Tägtgrenin ääni ei tunnu irtoavan. Mies kuulostaa ensimmäisten biisien aikana kuin raakkuvalta varikselta, ja laulun turhan taustalle jättävä miksaus vain korostaa efektiä. Onneksi sekä mies että miksaus alkavat pian lämmetä ja loppukeikka mennään läpi ongelmitta.

Nelihenkisen livekokoonpanon esittämät kappaleet jyräävät vastustamattomasti. Simppelit nauhalta tulevat synataustat jäävät kerrasta päähän raskaan riffittelyn tavoin. Hilpeän ruotsinlaivan sijaan tunnelma on lähempänä synkkää metallidiscoa, mistä hyvänä esimerkkinä ja yhtenä illan kohokohtana käy End of the Line.

Ainoa joukosta selvästi muusta joukosta erottuva kappale tulee keikan loppupuolella. Se on uuden Coming Home -albumin nimikkoraita, jossa kuullaan poikkeuksellisesti akustista kitaraa. Mistään hiturista ei ole kuitenkaan kyse, ja kappale runnotaan livenä läpi levyversiota raskaammin.

Siinä missä Fear of Domination oli valinnut lainakappaleekseen idioottihupailun, esittää Pain keikoillaan vakavahenkisempää kamaa. Beatlesin Eleanor Rigby taipuu yhtyeen käsittelyssä, vähemmän yllättäen, raskaaksi poljennoksi, joskin maukkaaksi sellaiseksi.

Teksti, Jukka Kastinen
Kuvat, Olli Koikkalainen