Thromdarr : Midwinter Frost – Complete Demo Tapes 1990-1997 – “Jäinen palanen kotimaista äärimetallihistoriaa”

Riihimäeltä ponnistanut kotimaisen death/ black metalin edelläkävijöihin kuuluneet Thromdarrin uran alkuaikojen demoäänitykset on Svartin toimesta niputettu yksien kansien sisään. Omillaan synkeän aggressiivisesti soiva Thromdarr oli isompien nimien varjoon jäänyt, erittäin iskukykyinen äärimetallinelikko. 2 CD:tä ja LP:tä kattavan kokoelma kertoo tarinaansa yhden ug-bändin alkuaikojen evoluutiosta.

Yhtye aloitti uransa vuonna 1990 ja operoi uransa ensivuodet triomuotoisella kokoonpanolla ja nimellä Necrobiosis, mutta jalostui nelimiehiseksi Thromdarriksi vuonna 1993. Kokoelma on kasattu viisaasti jättäen ryhmän aivan alkuvuosien multaisimmat ja hapuilevimmat suoritukset kokoelman hännille.

Arvostelu on kuitenkin järkevämpi startata aivan yhtyeen alkumetreiltä. Necrobiosis -yhtyeen kaksi ensidemoa “Consumed Tracks” (1990) ja “Consume The Lifeless Cadaver” (1991). Viimeksimainitun julkean upean tsembalo-intron jälkeen homma on todellista mullanmakua. Yhtyeen meininki on rujoa, nuhjuista, likaista, kuivaa ja iljettävää blackiksen, doomin ja speed-thrash metalin fuusiota.

Thromdarrin soinnista heijastuivat puolestaan alkuaikojen Paradise Lost, Candlemass, Bathory ja pakanametalli omanlaisenaan synkkänä jynkytyksenä. Paikoin se myös purskahteli kipakkana speed metalin sotkuisena räimeenä.

Sen biisien luonne on kauttaaltaan vanhan liiton doomahtavan kuolonmetallin tavoin painostavan raskas. soiva kapinallinen metallihyökkäys on uhkaavimmillaan ja autenttisimmillaan vuoden 1993 kuuden kappaleen ensidemolla “Winter Of Flames” ja 4 biisin mittaisella seuraajallaan “As A Wind Cries”. Molemmat äänitteet voi tässä kokonaisuudessa hyvin mieltää yhdeksi kokonaiseksi demo-LP:ksi, eikä keskitempoisen metallitylytyksen molemmin puolin pysyttelevien kappaleiden tuotantoa tai äänitteen äänenlaatuakaan tarvitse mitenkään genren ajankuvan mukainen standarditaso ja yhtyeen tuon hetkiset ilmaisulliset otteet huomioon ottaen myötähävetä.

Yhtyeen kolmas demo “Silverthrone” edustaa sitten kokeellisempaa doom- ja black metalin sekä 1980-luvun goottirockin ja uusromantiikan höystämän post punkin välimuotoa. Kokonaisuuden päättävää nimibiisiä lukuunottamatta siltä on riisuttu pois edeltäviltä demoilta tutut, äärimmäisimmät tempojen blastaus -korostukset, tuplabassariläikytykset ja brutaalit riffisahailut. Äänitteen virvelisoundi määrittää myös siirrymisen johonkin teollisempaan ilmaisuun, sillä se on kummallisen soveltumaton yhtyeelle tavanomaiseen äärimetallimusiikkiin.

Vuoden 1997 demolle “Winds Of The Fall” yhtye oli sitten taas ottanut bläkkisvaihteensa uusiokäyttöön ja imenyt entisestään vaikutteita aikansa surumielisen melodisesta skandinaavisista melo-deathista ja kyvyistä nimeltä Dissection, At The Gates ja mahdollisesti alkuaikojen In Flames. Ainoa heikko lenkki ko. demon osalta on äänitteen soundimaiseman laadun ailahtelevuus ja auttamattoman heikko potkuvoima.

Bassopäiden ja alempien keskiäänien taktikoitu alikorostaminen oli toki noina aikoina genren tyyliopillisesti ainoa oikea bläkkiksen sirkkelisoundia tavoitteleva soundipoliittinen ratkaisu. Vuosikymmenet ovat kuitenkin osoittaneet, että jos biisit perustuvat enemmältikin Impaled Nazarenen, Hellhammerin, seuraajansa Celtic Frostin ja Thromdarrin kaltaiseen, pahaenteiseen avosointuräimeeseen, on soundeissa oltava riittävästi potkua toimiakseen optimaalisesti. Sikäli on sääli, että biisien soundipolitiikka jää auttamattoman puolitehoiseksi tarpeeseensa nähden.

Yhtä kaikki, Svart on kasannut taas pienimuotoisen kulttuurityön tuomalla erään aikansa merkittävimmän, kotimaisen ug-yhtyeen kauan sitten kadonneet äänitteet yksien kansien sisään ja lanseerannut kaiken kansan kuultaville. Toisaalta tästä demomateriaalista tavarasta näkisin hyötyvän pääasiassa ainoastaan yhtyeen oman fanikunnan. Jos haluaisin tutustuttaa jonkin keltanokan vuonna 2023 Thromdarrin musiikkiin, valitsisi allekirjoittanut ko. Tarkoitukseen definitiivisen demokokoelman sijasta toisen yhtyeen 2000-luvulla julkaistuista, virallisista pitkäsoitosta.

3/5