Tampereen teknillisen yliopiston ja Harvardin yliopiston tutkijat julkaisivat vastikään tulokset tutkimuksesta, jossa yritettiin ymmärtää, miksi tietyissä musiikkikappaleissa tai tietyillä rumpaleilla on erityinen “groove”.
Tutkimuskohteena oli rumpali Jeff Porcaro, jonka soittoa analysoitiin millisekunnin tarkkuudella. Jeff Porcaro (1954–1992) on yksi kaikkien aikojen tunnetuimpia ja tuotteliaimpia rumpaleita. Hän oli Toto-yhtyeen perustajajäsen ja soitti lukuisten popin, rockin, ja jazzin supertähtien kuten Michael Jacksonin, Madonnan, Bruce Springsteenin, Pink Floydin, Dire Straitsin ja Herbie Hancockin levyillä.
Aiemmissa laboratoriokokeissa on havaittu, että fraktaalisesti eli hieman täysin tasaisesta rytmistä poikkeavasti käyttäytyvissä rytmin intervalleissa eli iskujen välisissä ajoissa saavat musiikin kuulostamaan luonnollisemmalta.
– Fraktaalisuus tulee esiin pitkillä, yli kahden tahdin aikaskaaloilla. On huomattava, että kyseessä on erittäin hienovarainen ilmiö: intervallien keskihajonta on vain noin yhdeksän millisekuntia eli soitto on äärimmäisen tarkkaa. [Porcaro] ei siis tietoisesti luo soittoonsa fraktaalisuutta, vaan vaihteluiden rakenne on luonnollinen seuraus hermojärjestelmän toiminnasta. Joka tapauksessa sekä aiemman tutkimuksen että subjektiivisen tarkastelun perusteella fraktaalinen vaihtelu vaikuttaa positiivisesti kuuntelukokemukseen, professori Esa Räsänen TTY:n fysiikan laitokselta summaa.
Tulosten avulla on tarkoikus esimerkiksi kehittää uuden sukupolven inhimillisesti toimivia rumpukoneita.
Hieman pidempi kuvaus tutkimuksesta TUT:n sivuilla ja koko Fluctuations of Hi-Hat Timing and Dynamics in a Virtuoso Drum Track of a Popular Music Recording -tutkimusjulkaisu Plos One -sivuilla.
Leave a Reply
You must be logged in to post a comment.