Suuria tunteita turvallisesti – White Lies Helsingissä

The Circus, Helsinki 16.4.2011

Lontoolainen White Lies aloitti uransa komeasti esikoisalbumillaan To Lose My Life… , joka oli vuoden 2009 parhaita levyjä. Jatkuvat kritisoinnit Editorsin ja Interpolin jalanjäljissä kulkemisesta saattoi jättää omaan arvoonsa siitä yksinkertaisesta syystä, että White Lies osasi tehdä parempia kappaleita. White Liesin nousukiito notkahti kuitenkin tämän vuoden tammikuussa julkaistulla Ritualilla, joka ei yltänyt debyytin tasolle.

Aiemmin Suomessa vain festareilla nähty White Lies oli nyt ensimmäistä kertaa sisäkeikoilla maassamme. Helsingin keikkaa loppuunmyydyllä The Cirkus- klubilla pohjusti kotimaisen Iconcrashin mitäänsanomaton esitys, jonka aikana kuitenkin nuori, naisvaltainen ja Sedu Koskisen ravintoloiden tyypilliseltä asiakaskunnalta näyttänyt yleisö pakkautui saliin ja parvelle.

Mustiin pukuihin ja kauluspaitoihin sonnustautunut White Lieskin näytti lavalla joukolta Dressmann-miehiä. Show oli pitkälti karismaattisen laulaja-kitaristi Harry McVeighin harteilla, mutta myös rumpali Jack Lawrence-Brown paukutti settiään kiitettävästi. Basisti Charles Cave sen sijaan pysyi lähes koko keikan hievahtamattomana ja lauloi taustaosuutensa silmät kiinni. Ydinkolmikon lisäksi lavalla oli kaksi täydennysmiestä soittamassa koskettimia ja kitaraa.

White Lies soitti merkittävimmät biisinsä kahdelta levyltään varsin levyversioille uskollisesti. Suurinta innostusta yleisön puolella herättivät debyyttilevyn hitit To Lose My Life, Farewell to the Fairground, Death ja Unfinished Business. Ritual-levyltä parhaiten soivat kolme singlebiisiä Holy Ghost, Strangers ja viimeiseksi encorebiisiksi säästelty Bigger Than Us. Muut uudet kappaleet jäivät esikoisalbumin materiaalin varjoon.

White Liesin perusvire on vakava ja dramaattinen, eikä mukana ole ripaustakaan ironiaa. Tämä saattaa toki joitakin arvioitsijoita suuresti ärsyttää. Yhtyeen vahvuus on kuitenkin sen kappaleissa, joista saa puutteista huolimatta koottua varsin kelvollisen keikkasetin ottaen huomioon, että bändi on julkaissut vasta toisen levynsä. Perusvarmassa vedossa ei silti ollut aistittavissa samaa tunnelatausta kuin Flow-festarin lavalla elokuussa 2009. Kappaleissa suuret tunteet ovat toki edelleenkin tallella: vahva nuoruuden elämänhalu ja kuolemanpelko kietoutuvat toisiinsa. Livenä White Lies on kuitenkin vähän liiankin turvallinen.

White Liesin settilista, Helsinki 16.4.2011

Place to Hide
Holy Ghost
To Lose My Life
Strangers
E.S.T.
Is Love
Price of Love
Streetlights
Farewell to the Fairground
Peace & Quiet
Bad Love
Death
—
Unfinished Business
The Power & the Glory
Bigger Than Us