Susanna Leppänen – Rootsmusiikin maalailija

Kuva: Jesse Liimatainen

Livemusiikissa voi kokea joskus lähes elämää suurempaa. Useimmiten uniikkisuus ja voimakas läsnäolo ovat silloin framilla.

Kulttimainetta saavuttanut ja folkpunkia soittava jyväskyläläinen Slack Bird teki aikanaan vaikutuksen. Pian ilmeni, että laulaja/lauluntekijä ja banjonsoittaja Dave Klasin johdolla toimiva Slack Bird -kollektiivi oli julkaissut albumeita ja keikkaili aktiivisesti myös Euroopassa.

Folkpunkissa kiehtoo tarinan, tunteen ja protestoinnin vuorottelu. Punk-skenekin tuntui alusta saakka kotoisalta sen tuntemuksen takia, sanoo Susanna Leppänen, joka vaikutti kuusi vuotta Slack Birdin haitaristina ja taustalaulajana.

ETNOPROGEA FOLKPUNKIN KAUTTA

Nyt on uusi vaihe ja sooloura kirmailee.

Vuoden päivät sitten Sunnan musiikkia alkoi soittaa Leppäne & Vallitseva tilanne -yhtye, joka koostui jyväskyläläisistä muusikoista. Pottu Records on julkaissut uuden tupla-singlen: ”Maan marras : Maassa marjani makaavi” (säv. Sunna, san. Sunna & trad., sov. Asianomaiset). Eloisan, aistillisen, sanavalmiin ja sangen huumorintajuisen Sunnan persoona välittyy myös hänen musiikkiin ja sen vahvoihin tulkintoihin.

Uutukaisen kappaleet ovat folk-spirittiä yltäen jopa progeriffeihin ja ripauksen herkkään Litku Lemmetti-svääreihin. Bändituotanto on kokonaisuudessaan rouhevaa ja ammattimaista! Sunnan laulu kantaa, jota läsnäoleva haitari tukee sielukkaasti! Sunnan taustalla soittaa Asianomaiset-yhtye.

Haluan tehdä monenlaisia produktioita. Nyt etnoprogea!, oman tiensä kulkija 26-vuotias Sunna sanoo.

Karstulasta kotoisin oleva Susanna Leppänen opiskelee Jyväskylän Yliopistossa ja työstää parhaillaan musiikkitieteen maisteriopintoja.

MIETTEITÄ MUSAN TEKEMISESTÄ JA INNOITUKSISTA

MITÄ ON SUNNA-SOUNDI?

Sunna on laulujeni laulaja: laulut voivat tulla missä muodossa tahansa ja ne voidaan esittää joko autenttisesti soolona tai suuren bändin kanssa. Laulujen ydin ja tarina ei silti muutu. Sunna kuulostanee aina hieman rosoiselta ja raastavalta sekä aidolta, kaunistelemattomalta.

MIKÄ ON MISSIOSI MUSIIKINTEKIJÄNÄ SUHTEESSA LAULUIHIN JA OMAAN ILMAISUUSI MUUSIKKONA JA ARTISTINA BÄNDI YHTEISÖSSÄ?

Tunne ja sen välittäminen mahdollisimman suorasti ja siloittelematta on tärkeintä niin musiikintekijänä kuin esiintyjänä. Ylipäätään koen esiintymisen ja ilmaisun olevan pääinstrumenttini, jota laulu ja haitari yhdessä säestävät.

LUOVAN TYÖN PROSESSISTA! TULEEKO SÄVELLYS ENSTE JA SITTEN LYRIIKKA VAI PÄINVASTOIN?

Vuonna 2013 aloin säveltämään Sunnalle Kantelettaren runoihin, inspiroiduin juurikin suomen kielestä ja sanojen rytmistä, jota musiikki voisi tukea. Tuolloin aika mekaanisesti siis etenin sävellystyössä ja sanat oli aina eka, “raamit” sävellystyölle.

Nyt, kun oon alkanu sanottaa myös itse, lyriikat ja sävel saattaa tulla samaan aikaan improillessa. Kuitenkin aina jonkinlainen rytmi tai harmoninen kierto mulla on mielessä, jos kirjoitan laululyriikkaa: itse en pysty tekemään “irrallisena” prosessina ensin runoa tai tekstiä ja sitten alkaa säveltää. Viime aikoina uusien biisien kohdalla oon usein “jatkanut” perinnetekstiä, jolloin runosta löytämäni ja kuulemani luonnollinen poljento on soinut kehyksenä päässä uudelle lyriikalle.

SUA KIINNOSTAA MYÖS SUOMI-ROCK JA ERITYISESTI ISMO ALANGON TUOTANTO. KUVAILE OMIN FIILIKSIN ISMON MITTAVAA URAA JA MITEN SE ON MYÖS VAIKUTTANUT OMIIN MUSATEKEMISIISI?

Ismo on eläin ja luonnonvoima. Ismo on läpi uransa kuulostanut aina hävyttömältä ja suoralta itseltään. On lumoavaa, miten moninaista se voi olla. Hassisen Konetta ja sen suoraa ja punkkiakin meininkiä tuntuu ymmärtävän ja kuunnelleen vähän kaikenlaiset ihmiset kaikilta ajoilta. Hassisen Kone näyttäytyy mulle erityisesti menneiden aikojen nostalgisointina, haluaisin olla elänyt maailmassa, jossa näitä tarinoita on kuultu nykymusiikkina. Sielun Veljet on varmaan ensimmäisiä henkilökohtaisia kokemuksiani siitä, mitä tarkoittaa kun musiikki laskeutuu kehoon ja on kaiken itseisarvo! Ismo on runoilijana kursailematon ja musiikissa tarinoille tilan antaja. Tätä haluan ehdottomasti itsekin olla. Kai minusta ja musiikistani jonkinlainen samanlainen psykedeelisyys ja uskottomuus auktoriteeteille kuuluu. Haluan myös jatkuvasti uudistua musiikillisesti ja artistina, niin kuin Iso I on tehnyt aina.

SLACK BIRD?

Opin Slack Birdissä ennen kaikkea rutinoituneeseen keikkailuun ja siihen, että soittamaan ja esiintymään oppii tekemällä sitä. Tehtiin hulluna keikkaa ja treenattiin kuuden vuoden aikana tyyliin kerran. On jännä, kuinka sitä pystyi uimaan sisään ja tekemään mukavuusalueen johonkin sellaiseen musiikilliseen maailmaan, joka oli kuitenkin itselle melko vierasta. Toisaalta Slack Bird on musana fuusion fuusiota, että varmasti jokainen soittaja tuo omat eväänsä läjään ja varmasti se mun soittotavankin takia yhä raskaammaksi ja dronemmaksi, suomalaisen melankolian värittämäksi kansanmusiikiksi muuttui.

MIKÄ ON SUN MOTTOSI LUOVASSA TAITEELLISESSA TEKEMISESSÄ?

Ei mitään joo, vaan joo!

TOP 10 ALBUMIT

Minä ja Ville Ahonen: Mia
Unaja: Unaja
Ismo Alanko: Sisäinen solarium
Ville Leinosen Unilehto: Ville Leinosen Unilehto
Rajaton: Maa
Tundramatiks: Roinan rodeo
Plutonium 74: Matkalla perille
Pitkäsen Matti: Nojatuoliblues
Muse: The Resistance
Pekko Käppi & K:H:H:L: Matilda

TOP 10 BIISIT

Unaja: Merenmorsian
Igorrrr: Musette Maximum
Pietarin Spektaakkeli: Tyttö lähtee tanssimaan
System Of A Down: Hypnotize
Ville Leinosen Unilehto: Lapin Äidin Kehtolaulu
Ismo Alanko: Voi ei!
Astor Piazzolla: La muerte del angel
The Gereg: Yuve Yuve Yu
Minä ja Ville Ahonen: Kerro minulle rakkaani
Marjatta Leppänen: Syyslaulu


Posted

in

by

Tags:

Comments

Leave a Reply

Tämäkin sivusto käyttää "keksejä" ja siitä pitää EU-lakien mukaan kertoa myös käyttäjille. Käyttämällä sivustoa hyväksyt sen. Emme me niitä tietoja oikeastaan mihinkään käytä, mutta Googlen mainoksia niiden avulla kohdennetaan paremmin.