Sunn O))) – ei pelkkää synkistelyä

Viiden vuoden tauon jälkeen on taas aika poimia rituaalikaapu naftaliinista ja rientää palvontamenoihin kun yhdysvaltalainen särodronedoomin kulttiyhtye Sunn O))) saapuu huomenna Helsinkiin. Tälläkin kertaa Jussi Lehtisalo on mukana lämmittelemässä lauteita, nyt tosin Pharaoh Overlordin riveissä. Noise.fi pirautti keikan kunniaksi Stephen O’Malleylle ja kyseli Sunn O)))-kuulumisia.

Viimeisimmällä albumillanne Monoliths & Dimensionsilla on aikamoinen liuta vierasesiintyjiä. Jousisoittajia, puhaltajia, kuorolaulajia, kosketinsoittajia… Halusitteko enemmän variaatiota soundiinne?

– Se on vanhan koulun malliin tehty kunnon studioalbumi. Tällä tavoin levyjä tehtiin 70-luvulla. Ammattimuusikot käyvät äänittämässä oman osuutensa ja levyä tehdään hartaasti ja kiireettä. Ideana oli tehdä kiinteämmin yhteistyötä akustisten soittajien kanssa. Siitä tuli hieman monimutkaista koska me emme ole ammattimaisia sovittajia. Onneksi sovituksissa auttaneet ihmiset tajusivat mistä musiikistamme on kyse ja meillä oli joitain yhteisiä suosikkisäveltäjiä. Halusimme tosiaan avata ja laajentaa hieman soundiamme. Agharthasta löytyy sitä tuttua painostavan raskasta synkkyyttä, mutta siellä on myös kevyempää ja meditatiivisempaa otetta, kuten esimerkiksi Alicessa.

Kerro hieman Alicesta.

– Biisin on inspiraationa on Alice Coltrane, eli jazz-legenda John Coltranen itsessäänkin maineikas vaimo, mutta sen ei ole kyllä tarkoitus kuulostaa jazzilta. Siinä on itse asiassa paljonkin intialaista ragaa, mikä oli myös Alicen intohimo. Me rakastamme ragaa ja Sunn O))):in musiikissa on paljon yhtymäkohtia siihen, joskaan se mitä me teemme ei ole läheskään niin mestarillisesti soitettua.

Livekeikkanne vaikuttavat enemmän rituaaleilta kuin tavallisilta konserteilta. Miten itse koette tuon ”rituaalin”?

– Rituaali on terminä sekä käsitteellisesti raskas että yksinkertaistava. Ihminen on rituaaliolento. Kaikki arkirutiinitkin ovat periaatteessa rituaaleja. Ehkä kyseessä on enemmänkin jonkinlaisesta teatraalisesta seremoniasta. Jokuhan voi pitää meitä campina, mikä on sinänsä ihan validi näkökulma. Itse en ole sitä mieltä, mutta onhan se vaikeaa sanoa mitään analyyttistä omasta esiintymisestään.

Minkälaisia yleisöreaktioita olet huomannut?

– Lavakokemus tuppaa itselläni olemaan aika eristeellinen, mutta väittäisin että meillä on puhtaasti musiikin tasolla erittäin intensiivinen kontakti yleisöön. Viime lokakuun Brysselin keikalla eräs valokuvaaja otti lähikuvia yleisöstä. Ihmiset olivat todella syvässä keskittymistilassa tai transsissa. En ole ikinä nähnyt yleisön reaktiota noin läheltä. Se oli aika huikeaa. Samalla kiertueella Krakovassa soitimme vanhassa kolkossa kommunistiajan tehdashallissa. Miksaajamme sanoi että siellä ihmiset pötköttelivät pitkin kylmää kivilattiaa ja ottivat rennosti. Ehkäpä antoivat bassotaajuuksien hieroa selkää. Minun mielestä tuo on hienoa. Asia josta ei juuri koskaan puhuta meidän musiikkimme kohdallahan on se, että se on oikeastaan aika rentouttavaa. Aina puhutaan kuinka ”evil” se on ja kuinka synkkää ja brutaalia, mutta siellä on myös varsin meditatiivisia ja rauhoittavia elementtejä.

Olette viime aikoina työskennelleet yhä enemmän Mayhemin mystisenä vokalistina paremmin tunnetun, unkarilaissyntyisen Attila Csiharin kanssa. Miten alun perin tutustuitte mieheen?

– Olin yhteydessä häneen 90-luvun alkupuolella kun haastattelin häntä pyörittämääni Descent-fanzineen. Mutta sitä ennen olin 80-luvulla Tormentor-fani, joten tiesin jo ennen De Mysteriis Dom Sathanasia kenestä oli kyse. Oli melko harvinaista kuulla metallia rautaesiripun takaa ja olin itse asiassa Ajna Offensiven kanssa julkaisemassa Anno Domini -kuvavinyyliä jenkeissä. Joskus 2000-alussa otin yhteyttä häneen Sunn O))):in tiimoilta. Yllättäen hän lämpeni meidän musiikille. Tosin hän taisi, ja taitaa vieläkin liittää meidät tuohon Laibachin, Current 93:n ja vastaavien post-industrial-jatkumoon. 2003 soitimme ensimmäistä kertaa livenä Attilan kanssa ja silloin jo syntyi side välillemme. Nykyäänhän hän on monesti eräänlainen päähahmo kappaleissamme ja livekeikoilla hänen esityksensä on hyvin keskeisessä roolissa.

Onko hän mukana myös nyt Helsingissä?

– Totta kai.

Oli muuten ilahduttavaa huomata että Thorr’s Hammer teki paluun keikkalavoille viime vuonna. Onko mahdollista nähdä teitä Suomessa jossain vaiheessa ja aiotteko ehkä tehdä jotain uuttakin materiaalia?

– En tiedä. Olemme jo kymmenen vuoden ajan puhuneet siitä, että pitäisi tehdä jotain. Soitimme Supersonicissa ja sitten Lontoossa heti sen jälkeen. Kiertueita emme luultavasti rupea tekemään. Vokalisti Runhild Gammelsæterilla on oma elämänsä eikä hän ole kiertuemuusikko. Emme ole tehneet uutta materiaalia, mutta viime vuoden keikkoja edeltäneet treenit olivat hauskinta ikinä. Sitten Roadburn lähetti kutsun, tai oikeammin Tom G. Warrior lähetti meille henkilökohtaisen kutsun tulla soittamaan kuratoimalle päivälleen. Ja kun Tom G. Warrior kutsuu sinut jonnekin ei voi oikein muuta kuin sanoa että ”Kyllä, sir!” ja pakata kamat.

Kenen suomalaisen pitäisi sitten lähettää teille kutsu että saapuisitte paikalle?

– Pentti Linkola. Voisimme soittaa hänen maatilallaan.

Sunn O))), Pharaoh Overlord Tavastialla tiistaina 19.1.2010. Soittoajat 21 ja 22.