Spiritus Mortis : The Great Seal – “Mystisen toimiva”

Kotimainen doom-pioneeri, alavutelainen Spiritus Mortis on julkaissut viidennen albuminsa “The Great Seal“. Vuonna 2016 julkaistun neljännen kokopitkän, “The Year Is One” jälkeen yhtyeen keulilla vuosituhannen ensimmäisen vuosikymmenen loppupuolelta lähtien yhtyeessä laulanut Sami Hynninen (mm. Reverend Bizarre, Kauko Röyhkä) on siirtynyt viisikosta syrjään ja hänen tilalleen yhtyeen vokalistin tontille on astunut Celestysta aiemmin tuttu Kimmo Perämäki. Herran vokaalisoundi ja ulosanti kuulostaa hyvällä tavalla Tony Martinin ja Messiah Marcolinin äänenkäytön blandikselta. Myös yhtyeen alkuperäisjäsenistön kuulunut Jarkko Seppälä on siirtynyt sitten edellislevyn syrjään, ja paikallaan kannuttaa Fearragen Markus Kuula.

Ei silti hätää. Koko bändin toimintavalmius on edelleen tiukasti yhtyeen johtoyksikön, veljespari Jussi (kitara) ja Teemu Maijalan hyppysissä. Ensiksimainitun ja aisaparinsa, toisen kitaristin, Kari Lavilan yhteissoitto ja loihtimansa kappaleiden rakennuselementit ovat pääosin vanhan liiton ymmärryksen tyyliin raskaita, mutta ilmavan kekseliäitä. Yhtye ei keksi ratasta uudelleen, vaan se järjestelee käytössään olevat palikat tarkkaan harkitulla tavalla omanlaisensa järjestykseensä.

Albumin lyriikoissa käydään mielenkiintoisesti läpi noitaoppien eri koulukuntien ilmentymiä ja uskonnon sokaisemia ihmismielen puolia tapauskohtaisesti kautta itä- ja länsimaisen historian.

Albumilta edukseen nousevat esiin jopa raskaan vaihtoehtorockisti rytyyttävä avausraita “Puputan”, Black Sabbathin “Tyr“-albumin fiiliksiä heijasteleva, aavistuksen kasarihenkisen mahtipontinen “Death’s Chariotees” ja Ritchie Blackmoren sateenkaarevilla riffeillä ja melodioilla maalaileva “Wastyrdom Operation”.

Kokonaisuuden parhaat vedot löytyvät kuitenkin sen puolivälistä ja loppupuolelta. Ankaraakin ankaramman doom-riffijurnutuksen läpipolttama “Skoptsy” ja Iommin sofistikoituneemman soolotuotannon jalanjäljillä tanssahtelee “Khristovovery” nostavat kertaheitolla albumin ja Spiritus Mortisin kappaleenrakennuksen vaatimustason pykälän jos toisen ylöspäin. Jälkimmäisenä mainitun pokerinaamaisesta “Snowblindin” -väliosariffilainailusta heruu skenepiste lisää. Albumin helmi on kuitenkin B-puolen ehtoopuolella popahtavan skandinaavisen raskaan rockin koukkuja raskassoutuisessa poljennossaan röyhkeästi hyödyntävä videobiisi, “Feast Of The Lord”.

Mukana on myös pari keskinkertaisempaa vetoa, joista mielikuvitukseton jönkkö-shuffle “Visions Of Immortality” ja paikoilleen pyörimään ja junnaamaan jäävä doom-väijyily “Are You A Witch”.

Ei menneiden pahasti metsikköön jos rohkenen väittää, että “The Great Seal” on Spiritus Mortisin toistaiseksi vahvin kokonaisuus ja edistysaskel kokonaisvaltaisen biisinteon osalta. Yksi asia tosin jää kaiken koetun jälkeen askarruttamaan. Tarkoittaako tämä otsikko suurta sinettiä vai hyljettä? Tätä mystinen teos eikä sen tarina kerro. Hienon kansitaiteen väritys ainakin viittaa hylkeeseen.

4/5