Soulfly puhkui ja puhusi armotta Tampereella viimeiseen hikipisaraan asti

Soulfly
Klubi, Tampere
15.7.2018

Helteinen sunnuntaipäivä, hetki sitten päättynyt jalkapallon MM-finaali ja Soulfly – kyllä pientä ihmistä hemmotellaan!

Siinä missä Ranskan esitys MM-finaalissa pohjautui aggressiivisen tai edes erityisen aktiivisen näytöksen sijaan vastustajan virheiden kyttäämiseen, ei Max Cavaleran johtama Soulfly jättänyt mitään sattuman varaan. Se kävi päälle armotta, raivosi, puhisi ja puhkui koko Klubin kumoon.

Max Cavalera on tuttu monista yhteyksistä. Sepultura nosti hänet huipulle, mutta ne ajat ovat jo kaukana takana, ja viime vuodet tai oikeastaan vuosikymmenet mies on keskittynyt Soulflyn lisäksi Cavalera Conspiracyyn. Tampereen Klubilla mies nousi lavalle Soulflyn rastapäisenä keulahahmona.

Huom! Pienet kuvat saa klikattua isommiksi.

Jo avaus oli kuin isku palleaan. Setin korkannut Frontlines purskahti ilmoille brutaalina tykityksenä, ja sai yleisön liki haukkomaan henkeään. Kovin monesti henkeä ei setin aikana ehtinyt muutoinkaan vetää. Soulfly soitti kompaktin tunnin ja vartin setin, jossa ei ollut juuri mitään ylimääräistä. Ainoa selvä suvantokohta koettiin, kun lava annettiin kitaristi Marc Rizzolle ja hänen sooloilulleen.

Sepulturaa ei kuultu Klubilla siivuakaan. Sen sijaan innokkaimman vastaanoton sai Wasting Away. Cavaleran lyhytikäiseksi jääneen Nailbomb-ryhmän ralli sai pitin pyörimään ja hien virtaamaan metalliväen kasvoilla. Paljoa heikommaksi ei jäänyt Conquer-albumin Blood Wire War Hate, jos jotain kohokohtia haluaa nimeltä mainita.

Tasaisesti Soulflyn uraa esitelleessä kattauksessa saatiin esimakua myös syksyllä julkaistavalta albumilta. The Summoning potki ja puri vihaisesti, aivan kuten muutkin rallit. Biisi ei vihjaa suuresta suunnanmuutoksesta, ja sitä tuskin kukaan edes odottaa. Soulfly on tallannut omaa polkuaan jo parikymmentä vuotta, omalla tavallaan ja omilla ehdoillaan.

Hyviä biisejä Soulflylla toki riittää, mutta vielä olennaisempaa on se, kuinka yhtye viisunsa esittää. Max Cavalera huokuu karismaa. Mies voisi vaikka seisoa lavalla mykkänä kenenkään kyllästymättä, mutta kun primitiiviseen musiikkiin laskee mukaan bändin energisen esiintymisen, kasvaa lopputulos toiseen potensiin. Max Cavaleran, kitaristi Marc Rizzon ja basisti Mike Leonin lisäksi bändissä vaikuttaa Zyon Cavalera, Maxin rumpuja soittava poika.

Vanhimmat biisit kuultiin Nailbombin lisäksi Soulflyn debyytiltä. Fire, No Hope = No Fear, Bleed, Eye for an Eye ja No vetivät suun virneeseen, nyrkit kohti kattoa ja jalat ilmaan, kun bändi hyppyytti kansaa ja tiristi siitä viimeiset hikipisarat. Soulfly on tiukassa kunnossa, ja bändi jätti vakuuttavamman kuvan itsestään kuin esimerksi Pakkahuoneella reilu vuosi sitten vieraillut Sepultura.

Ranskasta tuli uusi maailmanmestari, mutta Soulfly ei titteleitä kaipaa. Se tietää olevansa kova, ja sitä se todella on – etenkin livenä!

Teksti, Jukka Kastinen
Kuvat, Olli Koikkalainen