Sisuskalut koetuksella – Uncle Acid jyräsi Tampereella

Uncle Acid and the Deadbeats
Klubi, Tampere
3.11.2015

Kun Black Sabbath -riffien päälle heittää hieman kekseliäisyyttä, ei lopputulos ole välttämättä pöllömpi. Reseptiä hyödyntävä Uncle Acid and the Deadbeats on noussut viime vuosien aikana ihmisten tietoisuuteen, ja se näkyi myös Klubilla hyvänä väkimääränä.

Teemalevyjä surisevilla ja kolisevilla soundeilla suoltava yhtye ei lähtenyt tavoittelemaan levyjen äänimaailmaa livenä, eikä se helppoa olisi ollut. Sen sijaan bändi luotti äänenpaineen tuottamaan sisuskaluja runnovaan voimaan.

Uncle Acidissa on periaatetasolla paljon samaa kuin ruotsalaisessa Ghostissa. Molemmat ovat luoneet konseptin, jossa on paljon tuttuja elementtejä,  jotka ovat kuitenkin riittävän sekaisin, jotta lopputuloksena on omaperäinen soppa. Kumpikin taitaa koukkujen teon ja korvaa riittää tarttuville melodioille.

Ghostin harkittuun imagoon ja käsikirjoituksen lailla etenevään uraan ja keikkoihin verrattuna Uncle Acid on nuhjuisempi tapaus. Laulaja-kitaristi Kevin Starrs seisoo mikrofonin edessä hiukset silmillä eikä ota juuri kontaktia yleisöön. Uncle Acid näyttää ja kuulostaa hetkittäin siltä kuin ryhmä soittaisi treenikämpällä, tunteella mutta turhia pakottamatta.

Vaikutelman ei pidä antaa silti hämätä. Uncle Acidin vahvuutena ovat hypnoottiset riffit, jotka naulaavat kuulijan paikalleen. Tuoreen The Night Creeper -levyn biisit haukkaavat suurimman osan setistä, mutta herkkuja tarjotaan myös aiemmilta lätyiltä. Kenties kirkkaimpana helmenä tuoreimman albumin Melody Lane, joka on säästetty encoren avaajaksi.

Levyjen maailmaan verrattuna yhtye menettää osan omaperäisyydestään ja musiikkinsa nyansseista livenä, mutta mielenkiinto pysyy puolentoista tunnin setin ajan yllä. Siitä pitävät huolen lahkeeseen tarttuvat riffit ja Starrsin ja Yotam Rubingerin harmoninen laulanta.

Uncle Acid saattaa olla yhden tempun poni, mutta kun sen opettelee riittävän hyvin, kantaa se ainakin vielä tässä vaiheessa riittävän pitkälle.

Teksti, Jukka Kastinen
Kuvat, Olli Koikkalainen