Ruotsinmaalta sitä kärmeksiä kuhisevaa, synkeää kallioperää riittää, mistä taiteelli. Ainakin näin vertauskuvainnollisesti. Ruotsalaisvokalisti Shaam Lareinin omaa nimeä kantavan soolobändin toinen albumi “Sticka en kniv i världen” seuraa kaksi vuotta aiemmin ilmestynyttä debyyttiä, “Sculpture“. Nimestä ei pidä vetää vääriä johtopäätöksiä. Tätäkään albumia ei laulettu ‘toisella kotimaisella’ kielellä.
Daamin laulutyyli on suoraviivaisen melodialinjojen käytön ja hienoisen, jopa pelottavan vibraton myötä pirullisen uhkaava. Upean Chelsea Wolfen kaltsisten artistien vansvedessa, gootahtavaa post-rockia taiteileva kuusihenkinen yhtye maalaa tunnelmia hartaasti mutta keveällä kädellä. Albumin viitteet doomiin ovat lähinnä musiikin sävytykseen ja tiettyyn lyyriseen makaaberiuteen kuuluvia. Ennemminkin yhtye taiteilee tumman taiderockin ja okkultistisen rituaalimusiikin välisellä aidalla. Biisit ovat synkissä vesissä uiskentelevat maalailuja, joista on kuitenkin melko vaikeaa saada kunnollista otetta. Tyylikkyyttä edustaa Elmer Hellsbyn onton pelkistetysti kumiseva ja pompotteleva bassosoundi, jollainen teki vaikutuksen Black Sabbathin “Master of Realitylla“. Tässä tapauksessa musiikin tyylilaji on kuitenkin varsin eri.
Yhtyeen piinaavan laahaava mutta maltillinen poljento omaa paikoin hyvätkin hetkensä, jolloin yhtyeen hieman liian levällään hapuileva yhteissoitto tiukentuu ryhdikkääksi vyörytykseksi. Tästä selvimpinä esimerkkeinä “Murder” ja “Caress My Thoughts”.
Albumin ongelma on, että sen materiaali kuulostaa kaikessa kunnianhimoisuudessaan ja tietyssä eleganttiudessaankin melko köykäisistä aineksista kyhätyltä. Tämän myötä sen kappaleet jäävät jossakin määrin tyhjänpäiväisen vaanivuutensa ja toisteisen tyhjäkäyntimäisyytensä takia tarkoitusperiinsä nähden valitettavan limboiksi ja niiden draamankaaret tyngiksi.
2/5
https://www.facebook.com/shaamlarein
Leave a Reply
You must be logged in to post a comment.